Konkurssi ja yrityssaneeraus kumpi?

Konkurssi, maksukyvyttömyys, yrityssaneeraus… 

Elämme tällä hetkellä erittäin vaikeaa aikaa, jollaista on vaikea viime vuosilta muistaa. Eikä kyse ole nyt pelkästään taloudesta, vaan myös ihmisten terveydestä. 

Valitettavasti koronavirus vaikuttaa merkittävästi niin ihmisten terveyteen kuin myös talouteen ja sitä kautta yrityksiin. 

Koska tämän sivuston blogi käsittelee nimenomaan juridiikkaa, keskitytään tässä kuitenkin erityisesti koronaviruksen yrityksille aiheuttamiin vaikeuksiin ja teema on vakava – nimittäin konkurssi. Aikaisemmassa blogikirjoituksessa sivuttiin jo toista vakavaa aihetta, nimittäin lomauttamista.

Joillakin yrittäjillä voi olla valitettavasti edessä vielä raskaampi aika, jolloin joudutaan pohtimaan sitä, onko yrityksellä edessä konkurssi vai pystyttäisiinkö yritystoimintaa jotenkin jatkamaan.

Sen vuoksi herää seuraavia kysymyksiä:

  • Mikä konkurssi on? 
  • Onko konkurssi ainoa vaihtoehto? 
  • Miten konkurssiin hakeudutaan?

Ruvetaan tarkastelemaan näitä kysymyksiä yksi kerrallaan, mutta aloitetaan aivan perusasioista eli siitä, mikä on konkurssi.

Mikä on konkurssi?

Konkurssi määritellään konkurssilaissa seuraavasti:

Konkurssi on velallisen kaikkia velkoja koskeva maksukyvyttömyysmenettely, jossa velallisen omaisuus käytetään konkurssisaatavien maksuun. Konkurssin tarkoituksen toteuttamiseksi velallisen omaisuus siirtyy konkurssin alkaessa velkojien määräysvaltaan. Velallisen omaisuuden hoitamista ja myymistä sekä muuta konkurssipesän hallintoa varten on tuomioistuimen määräämä pesänhoitaja.

Konkurssilaissa lisäksi todetaan, että sellainen velallinen, joka ei kykene vastaamaan veloistaan, voidaan asettaa konkurssiin. 

Konkurssiin asettamisesta päättää tuomioistuin joko velallisen tai velkojan hakemuksesta.

Mikä sitten on konkurssin tarkoituksena?

Konkurssin tarkoitus sinänsä on melko synkeä. Kuten jo edellä lainatusta lainkohdastakin ilmeni, konkurssin tarkoituksena on se, että velallisen omaisuus muutetaan rahaksi ja nämä varat käytetään velallisen velkojen maksuun.

Tämän tarkoituksen toteuttamiseksi velallinen itse menettää oman määräysvaltansa omaan omaisuutensa ja tämä määräysvalta siirtyy velkojille. 

Käytännössä on kuitenkin niin, että tuomioistuimen määräämä pesänhoitaja vastaa velallisen omaisuuden hoitamisesta sekä myymisestä.

Olet ehkä kuullut käsitteestä konkurssipesä.

Mitä tällä käsitteellä konkurssin yhteydessä tarkoitetaan?

Konkurssipesä

Konkurssilaissa ei ole määritelmää sanalle konkurssipesä. 

Konkurssipesää on kuitenkin luonnehdittu niin, että kyse on velallisen omaisuudesta muodostetusta varallisuusmassasta. 

Samoin konkurssipesällä on oma ns. hallinto-organisaationsa ja se voi jopa hankkia itselleen oikeuksia ja velvollisuuksia. 

Konkurssipesästä on lain esitöissä (hallituksen esityksessä) tarkoitettu asiayhteydestä riippuen joko varallisuusmassaa tai konkurssihallintoa.

Kun meillä nyt on tietoa siitä, mikä konkurssi on, on hyvä tarkastella myös sitä, kuka konkurssiin voidaan asettaa ja mitä seurauksia konkurssilla on sen lisäksi, että velallisen omaisuus muutetaan rahaksi ja käytetään velkojen maksuun.

Kuka voidaan asettaa konkurssiin? 

Vastaus siihen, kuka voidaan asettaa konkurssiin, saadaan konkurssilaista. 

Konkurssilain mukaan: 

Konkurssiin voidaan asettaa luonnollinen henkilö sekä yhteisö, säätiö ja muu oikeushenkilö. Oikeushenkilö voidaan asettaa konkurssiin silloinkin, kun se on poistettu asianomaisesta rekisteristä tai purettu. Myös kuolinpesä ja konkurssipesä voidaan asettaa konkurssiin.

Konkurssiin ei voida asettaa valtiota, Ahvenanmaan maakuntaa, kuntaa, kuntayhtymää tai muuta kuntien julkisoikeudellista yhteistoimintaelintä, valtion liikelaitosta, itsenäistä julkisoikeudellista laitosta taikka evankelis-luterilaista tai ortodoksista kirkkoa tai evankelis-luterilaisen tai ortodoksisen kirkon seurakuntaa tai seurakuntayhtymää.

Poiketen siitä, mitä 2 momentissa itsenäisestä julkisoikeudellisesta laitoksesta säädetään, yliopistolain (558/2009) 1 §:ssä tarkoitettu julkisoikeudellinen yliopisto voidaan kuitenkin asettaa konkurssiin.

Tämän blogikirjoituksen kannalta edellä olevasta listauksesta mielenkiintoisinta on se, että konkurssiin voidaan asettaa niin luonnollinen henkilö eli ihminen kuin myös oikeushenkilö eli esimerkiksi osakeyhtiö. 

Tässä kirjoituksessa käsittely konkurssin osalta rajoittuu pikemmin osakeyhtiöön, mutta luonnollisen henkilön osalta tuodaan esiin joitakin mainintoja.

Mitkä ovat konkurssin seuraukset?

Konkurssin seuraukset ovat erilaisia riippuen siitä, onko kyseessä osakeyhtiö vai luonnollinen henkilö.

Konkurssilaissa tuodaan esiin seuraavaa:

Velallinen ei vapaudu vastaamasta niistä konkurssisaatavista, joille ei konkurssissa kerry täyttä suoritusta.

Käytännössä tämä lainkohta koskee kuitenkin ainoastaan luonnollista henkilöä. Toisin sanoen luonnollinen henkilö vastaa niistä konkurssisaatavista, joille konkurssissa ei kerry suoritusta, myös omaisuudella, jonka velallinen saa tulevaisuudessa. 

Osakeyhtiön osalta tulee kuitenkin huomata se, mitä todetaan osakeyhtiölaissa, jonka mukaan:

Jos konkurssin päättyessä ei ole jäljellä omaisuutta tai konkurssissa on määrätty jäljellä olevan omaisuuden käytöstä, yhtiö katsotaan purkautuneeksi, kun lopputilitys konkurssissa on hyväksytty.

Konkurssilla on siis osakeyhtiöän se vaikutus, että osakeyhtiö katsotaan purkautuneeksi, kun lopputilitys konkurssissa on hyväksytty.

Purkautuneesta yhtiöstä osakeyhtiölaissa puolestaan todetaan:

Yhtiö ei purkautumisen jälkeen voi hankkia oikeuksia eikä tehdä sitoumuksia.

Konkurssi ja siihen asettamisen edellytykset?

Kirjoituksessa on tähän mennessä tarkasteltu sitä, mikä on konkurssi, mikä on konkurssipesä, kuka voidaan asettaa konkurssiin sekä konkurssin seuraamuksia.

Eräs kuitenkin aivan keskeinen seikka, joka kiinnostaa niitä, joiden osalta konkurssi voi olla ajankohtainen, on tietysti se, milloin ovat käsillä sellaiset edellytykset, että osakeyhtiö voidaan asettaa konkurssiin.

Tarkastellaan näitä konkurssiin asettamisen edellytyksiä seuraavaksi.

Konkurssilain mukaan konkurssin edellytyksenä on maksukyvyttömyys. Tästä säädetään konkurssilaissa näin:

Konkurssiin voidaan asettaa velallinen, joka on maksukyvytön, jollei tässä laissa tai muualla toisin säädetä.

Maksukyvyttömyys taas on määritelty konkurssilaissa näin:

Maksukyvyttömyydellä tarkoitetaan tässä laissa sitä, että velallinen on muuten kuin tilapäisesti kykenemätön maksamaan velkojaan niiden erääntyessä.

Toisin sanoen konkurssin edellytyksenä on se, että osakeyhtiö on maksukyvytön, joka puolestaan tarkoittaa sitä, että osakeyhtiö on muuten kuin tilapäisesti kykenemätön maksamaan velkojaan niiden erääntyessä.

Tästä herää ilmeinen kysymys: milloin osakeyhtiö on muuten kuin tilapäisesti kykenemätön maksamaan velkojaan niiden erääntyessä?

konkurssi-ja-sen-edellytys

Mitä maksukyvyttömyys tarkoittaa konkurssilain mukaan?

Nopeasti ajateltuna maksukyvyttömyyden arviointi voisi tuntua siltä, että vain katsotaan, paljonko osakeyhtiöllä on tietyllä hetkellä varoja ja paljonko velkaa. Jos velkaa on enemmän kuin varoja, niin yhtiö on maksukyvytön. 

Ihan näin yksinkertaista maksukyvyttömyyden arviointi ei kuitenkaan ole, vaikka periaate sinänsä ihan hyvä onkin. 

Maksukyvyttömyys voi olla edellä esitetyn kaltaisessa tilanteessa vain tilapäistä. Tämä voi johtua esimerkiksi kausiluonteisesta toiminnasta, jolloin velat ovat kyllä juuri tällä hetkellä erääntyneet, mutta velalliselle kertyy jo pian tuloja onnistuneesta kausiluonteisesta toiminnasta. 

Käsillä voi olla myös sellainen tilanne, että yrityksellä kyllä sinänsä on varoja, mutta niiden muuttaminen rahaksi vie oman aikansa ja velat kerkeävät ennen tätä erääntymään. 

Tällaisissa tilanteissa velallisen ei voida kuitenkaan sanoa olevan konkurssilain määritelmän mukaan maksukyvytön, sillä maksukyvyttömyys on tilapäistä.

Muun muassa näiden syiden vuoksi, kun siis yrityksen maksukyvyttömyyttä tarkastellaan, olennaista on se, mikä on velallisyrityksen maksukyky arviointihetkellä mutta myös arviointihetken jälkeen. 

Osaksi siis kyse on tulevaisuuteen kohdistuvasta arvioinnista. Tässä arvioinnissa verrataan velallisen tuloja ja varoja jo erääntyneisiin sekä tulevaisuudessa erääntyviin velkoihin. Keskeinen kysymys tämän arvioinnin osalta on se, pystyykö velallisyritys maksamaan velkojaan sitä mukaa, kun ne tulevaisuudessa erääntyvät.

Yksi olennainen kysymys on se, pystyykö velallisyritys muuttamaan omia varojaan rahaksi vähintään sitä mukaa, kun velat erääntyvät. Tältä kannalta keskeistä on, kuinka helposti velallisen omaisuutta pystytään muuttamaan rahaksi vai pystyykö laisinkaan. Vaikutusta on myös sillä, kuinka kauan omaisuuden muuttaminen rahaksi mahdollisesti kestää.

Merkittävä kysymys on sekin, onko velallisella mahdollisuutta saada rahoitusta toiminnan jatkamiseksi tai ovatko esimerkiksi lyhytaikaiset luotot mahdollista muuttaa pitkäaikaisiksi. 

Vielä yksi keskeinen kysymys on sekin, minkälainen on yrityksen mahdollinen tulovirta jatkossa. 

Näitä seikkoja pohtimalla voidaan saada kuva siitä, onko yritys tilapäisesti maksukyvytön vai ei. Joka tapauksessa sen tarkastelu, miten pitkään yrityksen maksukyvyttömyyttä voidaan pitää tilapäisenä, tulee ratkaista yksittäistapauksittain. Tähän arviointiin vaikuttaa myös velallisyrityksen toimiala.

Joka tapauksessa tilapäistä maksukyvyttömyyttä voidaan pitää suhteellisen lyhyenä aikana. Yritystoiminnan luonteesta johtuen yritystoiminnalta kuitenkin edellytetään sitä, että yritys pystyy maksuvelvoitteistaan huolehtimaan.

Konkurssilaissa on kuitenkin säädetty tietyistä oletuksista, joiden täyttyessä velallista pidetään maksukyvyttömänä. Näitä oletuksia voidaan tarkastella seuraavaksi.

Konkurssi ja oletus maksukyvyttömyydestä

Konkurssilaissa säädetyt oletukset maksukyvyttömyydestä ovat konkurssilain mukaan seuraavat:

Velallista on pidettävä maksukyvyttömänä, jos velallinen ilmoittaa olevansa maksukyvytön eikä ilmene erityisiä syitä olla hyväksymättä velallisen ilmoitusta.

Jollei toisin osoiteta, velallista on pidettävä maksukyvyttömänä erityisesti myös, jos:

1) velallinen on lakkauttanut maksunsa;

2) ulosotossa on konkurssihakemuksen tekemistä edeltävän kuuden kuukauden aikana ilmennyt, ettei velalliselta kerry varoja saatavan täydeksi suorittamiseksi; tai

3) velallinen, joka on tai on viimeisenä vuonna ennen konkurssihakemuksen tekemistä ollut liike- tai ammattitoiminnastaan kirjanpitovelvollinen, ei viikon kuluessa velkojan maksukehotuksen saatuaan ole maksanut velkojan selvää ja erääntynyttä saatavaa.

Tarkastellaan nyt näitä konkurssilain mukaisia maksukyvyttömyysoletuksia yksi kerrallaan. 

Velallinen ilmoittaa olevansa maksukyvytön

Tämä on varmaan edellä mainituista neljästä maksukyvyttömyysoletuksesta se kaikkein helpoin. Velallista voidaan siis pitää maksukyvyttömänä, mikäli velallinen itse ilmoittaa olevansa maksukyvytön. Tämä johtuu siitä, että velallisella itsellään on yleensä parhain mahdollisuus arvioida omaa maksukykyään. 

Velallinen voi todeta oman maksukyvyttömyytensä omassa konkurssihakemuksessa, mutta mikäli velkoja hakee konkurssia, voi velallinen tunnustaa olevansa maksukyvytön. 

Tällaisessa tilanteessa tuomioistuin voi hyväksyä velallisen oman ilmoituksen, eikä tuomioistuimella ole yleistä velvollisuutta tutkia velallisen ilmoituksen todenperäisyyttä. Ainoastaan siinä tapauksessa, että asiassa ilmenisi jokin erityinen vastasyy, tuomioistuimen ei tulisi hyväksyä ilmoitusta. Lähtökohtana voidaan kuitenkin pitää sitä, että tuomioistuin tulee ilmoituksen hyväksymään.

Velallinen on lakkauttanut maksunsa

Seuraavaksi tarkastellaan kolmea eri perustetta, joiden tarkoituksena on helpottaa velkojan näyttötaakkaa siitä, että velallinen on maksukyvytön. Asian ydin on siinä, että jos velkoja kykenee näyttämään, että oletus täyttyy, se yleensä riittää osoittamaan myös sen, että velallinen on maksukyvytön.

Velallisella on tässä tilanteessa mahdollisuus kiistää oletuksen täyttymisen sekä mahdollisuus osoittaa, ettei velallinen todellisuudessa ole maksukyvytön tai että maksukyvyttömyys on vain tilapäistä. 

Ensimmäinen peruste, joka osoittaa velallisen olevan oletusarvoisesti maksukyvytön, on tilanne, jossa velallinen on lakkauttanut maksunsa eli velallinen jättää maksunsa maksamatta. Tällä ei tarkoiteta sitä, että velallinen ei ole maksanut yhtä tai kahta laskua, vaan yleisemmin velallisen maksuongelmiin. Tällainen maksujen lakkauttaminen tulee olla ulospäin havaittavissa.

Velalliselta ei kerry ulosotossa varoja saatavan täydeksi suorittamiseksi

Toinen peruste, jonka mukaan velallinen on oletusarvoisesti maksukyvytön, on se, että velalliselta ei kerry ulosotossa varoja saatavan täydeksi suorittamiseksi.

Tällaisessa tilanteessa on siis tehty konkurssihakemus ja tätä edeltävän kuuden kuukauden aikana on ilmennyt, ettei ulosotossa kerry velalliselta varoja saatavan täydeksi suorittamiseksi. 

Velallinen on siis oletusarvoisesti maksukyvytön paitsi siinä tilanteessa, jossa ulosmittausyritys on ollut täysin tulokseton, eikä velalliselta ole saatu ulosmitattua yhtään mitään kuin myös siinä tilanteessa, että velkoja on saanut ulosoton kautta itselleen osasuorituksen. 

Velkojan on helppo osoittaa velallinen maksukyvyttömäksi, jos täyttä suoritusta ei kerry, esittämällä ulosottoa koskeva estetodistus. Ulosottokaaren mukaan:

Jollei saatavalle ole kertynyt täyttä suoritusta (varattomuuseste) tai jollei myöskään velallisen olinpaikasta ole tietoa (varattomuus- ja tuntemattomuuseste), hakijalle on annettava sitä koskeva todistus.

Myös silloin, kun maksuvelvoitteen täytäntöönpano päättyy muuhun kuin 1 momentissa tarkoitettuun esteeseen, hakijalle on annettava sitä koskeva todistus.

Ulosottoasian vireilläolo päättyy estetodistuksen antamispäivänä.

Kirjanpitovelvollinen velallinen, joka ei maksa selvää ja erääntynyttä saatavaa

Vielä on jäljellä viimeinen tilanne, jossa velallisen katsotaan oletusarvoisesti olevan maksukyvytön. Kyse on tilanteesta, jossa velallinen, joka on tai on viimeisenä vuonna ennen konkurssihakemuksen tekemistä ollut liike- tai ammattitoiminnastaan kirjanpitovelvollinen, ei viikon kuluessa velkojan maksukehotuksen saatuaan ole maksanut velkojan selvää ja erääntynyttä saatavaa.

Ihan näin yksinkertainen asia ei kuitenkaan ole. Konkurssilaissa nimittäin asetetaan lisäedellytyksiä, jotta velallinen voitaisiin tällä perusteella asettaa konkurssiin.

Nämä lisäedellytykset ovat seuraavat:

  • velkoja tekee hakemuksen kolmen kuukauden kuluessa kohdassa mainitun määräajan päättymisestä ja velkojan saatava on edelleen maksamatta
  • velkojan on annettava kohdassa tarkoitettu maksukehotus velalliselle todisteellisesti tiedoksi tai jos velallinen välttelee tiedoksiantoa, tiedonanto tulee tehdä oikeudenkäymiskaaren mukaisesti
  • maksukehotuksessa on mainittava saatavan peruste ja määrä ja
  • lisäksi tulee ilmoittaa, että velkoja voi vaatia velallisen asettamista konkurssiin, jollei velkaa makseta määräajassa maksukehotuksen saamisesta

Kun lisäedellytykset on täytetty, katsotaan velallinen oletusarvoisesti maksukyvyttömäksi ja konkurssiin asettaminen on mahdollista. 

Tähän mennessä blogikirjoituksessa on käyty läpi paljon sitä, milloin velallinen voidaan katsoa maksukyvyttömäksi. Jos yrityksen kohdalla nämä merkit alkavat täyttyä, on mielessä varmasti kysymys siitä, onko konkurssille olemassa vaihtoehtoja.

Onko konkurssi ainoa vaihtoehto? Mikä on yrityssaneeraus?

Tähän kysymykseen vastaaminen ei ole kovinkaan yksinkertaista. Vastaus riippuu paljolti yrityksestä ja siitä, onko yritystoiminta jatkamiskelpoista.

Konkurssin vaihtoehtona voi kuitenkin tietyin edellytyksin olla yrityssaneeraus. Laissa yrityksen saneerauksesta todetaan lain tarkoituksesta ja suhteesta muuhun lainsäädäntöön seuraavasti:

Taloudellisissa vaikeuksissa olevan velallisen jatkamiskelpoisen yritystoiminnan tervehdyttämiseksi taikka sen edellytysten turvaamiseksi ja velkajärjestelyjen aikaansaamiseksi voidaan ryhtyä tämän lain mukaiseen saneerausmenettelyyn. Menettelyssä voidaan tuomioistuimen vahvistamalla saneerausohjelmalla määrätä velallisen toimintaa, varallisuutta ja velkoja koskevista toimenpiteistä siten kuin tässä laissa säädetään.

Tämän lain säännöksiä sovelletaan sen estämättä, mitä muualla laissa säädetään velkojan oikeudesta maksuun, velan perimistoimiin tai toimiin velan maksun turvaamiseksi.

Edellä olevasta voidaan siis nähdä, että yrityssaneerauksen tarkoituksena on tervehdyttää jatkamiskelpoista yritystoimintaa, joka on taloudellisissa vaikeuksissa. Tätä varten voidaan ryhtyä yrityssaneeraukseen. Yrityssaneerausmenettelyssä tuomioistuin vahvistaa saneerausohjelman.

Saneerausohjelmassa voidaan puolestaan tehdä muun muassa seuraavia velkajärjestelyjä:

  • muuttaa velan maksuaikataulua
  • määrätä, että velallisen maksusuoritukset on luettava ensin velan pääoman ja vasta sen jälkeen luottokustannusten lyhennykseksi
  • alentaa jäljellä olevaan luottoaikaan kohdistuvien luottokustannusten maksuvelvollisuutta
  • alentaa maksamatta olevan velan määrää.

yrityssaneeraus-mita-voidaan-tehda

Näitä edellä mainittuja keinoja voidaan käyttää joko erikseen tai yhdistelemällä. Kaikista radikaalein keino yrityssaneerauksessa on se, että jopa maksamatta olevan velan määrää alennetaan.

Entä kuka on oikeutettu laittamaan yrityssaneerauksen vireille?

Yrityssaneerauksen vireillepanoon oikeutetut

Laissa yrityksen saneerauksesta säädetään niistä, jotka ovat oikeutettuja laittamaan yrityssaneerauksen vireille:

Hakemuksen saneerausmenettelystä voi tehdä:

1) velallinen

2) velkoja tai useampi velkoja yhdessä, ei kuitenkaan velkoja, jonka saatava on riitainen perusteeltaan tai olennaiselta osin määrältään taikka muusta syystä epäselvä

3) se, jolle velallisen maksukyvyttömyys muun seikan kuin osakkuuden vuoksi todennäköisesti tulisi aiheuttamaan saamisoikeuteen perustuvia taloudellisia menetyksiä (todennäköinen velkoja).

Hakemuksen yrityssaneerauksen voi siis tehdä velallisyhtiö itse. Samoin vireillepano-oikeutta voivat käyttää yhtiön velkojat samoin kuin ns. todennäköiset velkojat.

Jos vireillepano-oikeutta käytetään, kuinka todennäköisesti yrityssaneerausta koskeva menettely alkaa?

Yrityssaneeraus ja sitä koskevat edellytykset

Yrityssaneeraus edellyttää lain mukaan jonkun seuraavista edellytyksistä täyttyvän, jotta yrityssaneeraus voidaan aloittaa:

Saneerausmenettely voidaan aloittaa, jos:

1) vähintään kaksi velkojaa, joiden yhteenlasketut saatavat edustavat vähintään viidennestä velallisen tunnetuista veloista ja jotka eivät ole takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain (758/1991) 3 §:ssä tarkoitettuja velallisen läheisiä, tekevät velallisen kanssa yhdessä hakemuksen tai ilmoittavat puoltavansa velallisen hakemusta

2) velallista uhkaa maksukyvyttömyys tai

3) velallinen on maksukyvytön eikä 7 §:n 1 momentin 1 kohdasta johdu muuta.

Uhkaavan maksukyvyttömyyden perusteella saneerausmenettely voidaan velkojan tai todennäköisen velkojan hakemuksesta aloittaa vain, jos se on tarpeen hakijan huomattavan taloudellisen edun turvaamiseksi tai sen vaarantumisen torjumiseksi.

Käydään näitä yrityssaneerausmenettelyn aloittamisperusteita läpi yksitellen. 

Vähintään kaksi velkojaa, vähintään viidennes tunnetuista veloista yhdessä velallisen kanssa

Ensimmäinen peruste, jolla yrityssaneerausmenettely siis aloittaa, on se, että vähintään kaksi velkojaa, joiden yhteenlasketut saatavat edustavat vähintään viidennestä velallisen tunnetuista veloista, tekee velallisen kanssa yhdessä hakemuksen tai ilmoittaa puoltavansa velallisen hakemusta.

Kun hakemus tehdään tällä perusteella, päätös menettelyn aloittamisesta voidaan tehdä ilman erillistä selvitystä velallisen taloudellisesta asemasta.

Velkojat eivät kuitenkaan saa olla velallisen läheisiä, jotka on lueteltu laissa takaisinsaannista konkurssipesään 3 §:ssä:

Tätä lakia sovellettaessa toistensa läheisinä pidetään velallista sekä:

1) hänen puolisoaan;

2) hänen tai hänen puolisonsa suoraan etenevässä tai takenevassa polvessa olevaa sukulaista, sisarusta, veli- ja sisarpuolta ja tällaisen henkilön puolisoa; sekä

3) hänelle muuten erityisen läheistä henkilöä.

Toistensa läheisinä pidetään lisäksi yksityistä elinkeinonharjoittajaa, yhtiötä, muuta yhteisöä tai säätiötä sekä:

1) sitä, jolla yksin tai yhdessä läheisensä kanssa on osakkuuden tai siihen rinnastettavan taloudellisen seikan perusteella olennainen etujen yhteys elinkeinonharjoittajan, yhteisön tai säätiön kanssa;

2) sitä, jolla johtavan aseman perusteella on olennainen vaikutusvalta elinkeinonharjoittajan, yhteisön tai säätiön toiminnassa; sekä

3) sitä, joka on 1 tai 2 kohdassa tarkoitetun läheinen.

Edellä 2 momentin 3 kohtaan perustuvalla läheisyyssuhteella ei ole merkitystä, jos saatetaan todennäköiseksi, ettei sillä ole ollut yhteyttä oikeustoimeen.

Velallista uhkaa maksukyvyttömyys

Toinen tilanne, jossa yrityssaneeraus voidaan aloittaa, on se, kun velallista uhkaa maksukyvyttömyys. 

Jotta tämän perusteen täyttymistä voitaisiin arvioida, hakemukseen tulisi liittää selvitys velallisen taloudellisesta tilanteesta.

Velallinen on maksukyvytön

Kolmas peruste, jolla yrityssaneerausmenettely voidaan aloittaa, on se, että velallinen on jo maksukyvytön. Saneerausmenettelyä ei ole kuitenkaan mahdollista aloittaa, jos maksukyvyttömyyttä ei saneerausohjelmankaan avulla todennäköisesti kyetä poistamaan tai ettei sen uusiutumista voida torjua kuin ainoastaan lyhytaikaisesti.

Yrityssaneerauksen tavoitteena ei siis ole ns. tilapäinen parannus velallisen toimintaedellytyksiin. 

Laissa yrityksen saneerauksesta on lueteltu muitakin yrityssaneerauksen esteitä ja keskeyttämisperusteita.

Yrityssaneeraus voi kuitenkin olla hyvä vaihtoehto konkurssille, jos yrityksen toimintaa on mahdollista tervehdyttää ja sitä kautta jatkaa. Konkurssi ei siis ole ainoa vaihtoehto, vaan yrityssaneeraus voi toimia sen sijasta.

Entä jos yrityssaneerausta koskevaa mahdollisuutta ei ole ja konkurssi on ainoa vaihtoehto? Miten konkurssin saa vireille?

Konkurssi ja sen vireillepano

Konkurssia koskevan asian vireillepanoksi on tehtävä kirjallinen hakemus tuomioistuimelle. Konkurssilain mukaan hakemuksesta tulee käydä ilmi:

Konkurssiin asettamista koskeva asia pannaan vireille kirjallisella hakemuksella. Hakemuksesta tulee käydä ilmi:

1) hakijan vaatimus ja sen perustelu;

2) velallisen nimi ja kotipaikka sekä henkilö- tai yritys- ja yhteisötunnus;

3) hakijan, hänen laillisen edustajansa tai asiamiehensä puhelinnumero ja se osoite, johon asiaa koskevat ilmoitukset saadaan lähettää;

4) millä perusteella tuomioistuin on toimivaltainen.

Hakemus on hakijan tai hakemuksen laatijan allekirjoitettava. Hakemukseen on liitettävä asiakirja tai muu kirjallinen selvitys, johon hakija vetoaa ja, jos velallinen on yhteisö, säätiö tai muu oikeushenkilö, ote asianomaisesta rekisteristä. Velallisen hakemukseen tulee lisäksi liittää asianmukainen päätös tai suostumus omaisuuden luovuttamisesta konkurssiin. Velallisen on liitettävä hakemukseensa myös selvitys omaisuudestaan ja sen arvosta, tieto velkojensa yhteismäärästä sekä luettelo suurimmista velkojistaan ja velkojien yhteystiedot.

Kuolinpesän konkurssiin asettamista koskevaan hakemukseen on liitettävä perukirja tai, jos se ei ole saatavissa, muu selvitys kuolinpesän ylivelkaisuudesta.

Tuomioistuin voi vaatia muuta selvitystä velallisen taloudellisesta asemasta, jos se on erityisestä syystä asian ratkaisemiseksi tarpeen.

Kun hakemus saapuu tuomioistuimelle, tuomioistuin tutkii, onko konkurssiin asettamiselle edellytyksiä. Näitä edellytyksiä on käsitelty tässä kirjoituksessa.

Yhteenveto – konkurssi vai yrityssaneeraus

Elämme taloudellisesti erittäin ikävää ja odottamatonta aikaa. Siitä syystä monet yritykset voivat olla konkurssin partaalla. Tästä kirjoituksesta on kuitenkin käynyt ilmi, että konkurssin vaihtoehtona voi olla myös yrityssaneeraus. Toivottavasti kirjoituksesta on apua eri vaihtoehtojen pohdinnasta, ja jos tarvitset lisätietoja joko konkurssista tai yrityssaneerauksesta, olethan yhteydessä.

Kirjoittaja on eLakitoimiston perustaja Niko Laukkonen, joka on valmistunut oikeustieteen maisteriksi Helsingin yliopistosta. Niko on saanut luvan toimia myös kiinteistön- ja vuokrahuoneiston välittäjänä sekä luvan saaneena oikeudenkäyntiavustajana. Oikeudenkäynneissä Niko on edustanut niin Suomessa kuin Virossa.

lakimies-niko-laukkonen