Lakimies, juristi ja muut alan toimijat

Lakimies, asianajaja, juristi, luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja varatuomari, oikeusavustaja… Lakitoimisto, lakiasiaintoimisto, asianajotoimisto, oikeusaputoimisto…

Helppoa ja selkeää, eikö totta?

Selaillessasi esimerkiksi lempihakukoneesi antamaa tarjontaa, kun yrität etsiä itsellesi sopivaa oikeudellisten palveluiden tarjontaa…

Jep, itku voi tulla.

Erilaisia termejä ja käsitteitä viuhuu sinne tänne, mutta millä ihmeellä niistä ottaisi selvää? Mistä ihmeestä tiedän, kenet palkkaisin?

Tiedätkö esimerkiksi, mitä eroa on vaikkapa lakimiehellä ja juristilla?

Lakimiehellä ja asianajajalla?

Juristilla ja asianajajalla?

Varatuomarilla ja oikeusavustajalla?

Entäpä luvan saaneella oikeudenkäyntiavustajalla ja lakimiehellä?

Hyvä, koska eipä se ole helppoa aina itsellekään.

Tässä kirjoituksessa yritetään hahmottaa maallikolle tai vaikkapa yrittäjällekin, mikä ero näillä erilaisilla oikeusalan toimijoilla on. Ehkä se ainakin hieman helpotta sen miettimisessä, kenelle mahdollisen seuraavan toimeksiannon antaisi.

Ratkaistavia kysymyksiä ovat seuraavat:

Mitä tarkoitetaan, kun puheen kohteena on:

  • Juristi
  • Lakimies, lakitoimisto ja lakiasiaintoimisto
  • Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
  • Oikeusavustaja ja oikeusaputoimisto
  • Varatuomari
  • Asianajaja ja asianajotoimisto?

Aloitetaan ensimmäisestä eli juristista.

Mitä tarkoitetaan, kun puheen kohteena on juristi?

Juristista puhuttaessa tarkoitetaan käytännössä samaa kuin lakimiehestäkin puhuttaessa. Termin juristi onkin sanottu olevan termin “lakimies” synonyymi.

Jotta asia helpottuisi, otetaan tarkasteluun mukaan lakimies.

1. Mitä tarkoitetaan, kun puheen kohteena on lakimies?

Lakimies tarkoittaa käytännössä ylemmän oikeustieteellisen korkeakoulututkinnon suorittanutta oikeustieteen maisteria tai oikeustieteen kandidaattia. Näiden lyhenteet ovat OTM ja OTK. Alemman korkeakoulututkinnon suorittanutta kutsutaan yleisesti oikeustieteen notaariksi, jonka lyhenne on ON.

lakimies

Oikeustieteelliset korkeakoulututkinnot suoritetaan yliopistossa, joita ovat Helsingin yliopisto, Turun yliopisto, Lapin yliopisto ja Itä-Suomen yliopisto.

Alemman korkeakoulututkinnon laajuus on 180 ns. opintopistettä, ja tutkinto on suunniteltu suoritettavaksi kolmessa vuodessa.

Ylemmän korkeakoulututkinnon laajuus on puolestaan 120 opintopistettä, ja tämä tutkinto on suunniteltu suoritettavaksi kahdessa vuodessa.

Todellinen tutkinnon suorittamisaika kuitenkin vaihtelee.

Lakitoimisto tai lakiasiaintoimisto

Nyt kun meillä on tiedossa lakimiehen tarkoittavan ylemmän oikeustieteellisen korkeakoulututkinnon suorittanutta henkilöä, voidaan tarkastella sitä, ketkä voivat tarjota oikeudellisia palveluita sanoilla “lakitoimisto” tai “lakiasiaintoimisto”.

MT:1983:5

Markkinaoikeus on antanut tätä koskevan ratkaisun jo vuonna 1983 (MT:1983:5). Ratkaisussa oli kyse seuraavasta:

Ilmaisu “lakiasiaintoimisto” antoi vaikutelman, että kysymys olisi lakimiehen palvelusten markkinoinnista. Kun vastaaja ei ollut lakimies eikä hänen palveluksessaan päätoimisesti työskennellyt lakimiestä, mainittu ilmaisu ja yleinen viittaus lakiasioiden hoitoon olivat sopimattomia.

Markkinaoikeus on perustellut ratkaisuaan muun muassa seuraavasti (perusteluiden osalta henkilön oikea nimi on korvattu kirjaimella X, lehden nimi kirjaimella Y):

Y:n Sanomissa 8.9.1981 otsikon “lakiasiaintoimistoja” alla julkaistussa X:n yksityisessä ilmoituksessa hän on käyttänyt toimistostaan nimitystä “Lakiasiaintoimisto X”. Ilmoituksessa mainitaan, että toimisto “hoitaa tehokkaasti kokemuksella kaikki hakemus-, laki- ja oikeusasiat”. Ilmoituksesta ei käy selville, ettei X ole lakimies.

Lakiasioita hoitavat ammattimaisesti pääasiassa asianajajat, yleiset oikeusavustajat ja muut tuomarinvirkaan vaadittavan tutkinnon suorittaneet henkilöt, joita yleisessä kielenkäytössä kutsutaan lakimiehiksi.

Lakiasiat, jotka annetaan toisen henkilön hoidettaviksi, ovat usein kuluttajille tärkeitä. Niillä saattaa olla olennainen merkitys esim. kuluttajien taloudellisen turvallisuuden kannalta. Tärkeän lakiasian hoitoa koskevassa asiassa kuluttajilla tulee olla jo palveluksen hankkimista suunnitellessaan riittävästi tietoja markkinoituja palveluksia koskevista keskeisistä seikoista. Tällainen seikka on tavallisesti mm. tieto siitä, tuleeko palveluksen suorittamaan lakimies vai ei.

Lakiasiain hoitoa koskevien palveluksien markkinoinnissa annetut tiedot ovat yleisesti niukkoja. Palveluksien suorittajan koulutus on pääteltävissä usein vain toimistosta käytetystä nimityksestä. Ilmaisu lakiasiaintoimisto tai muu hallitseva yleinen viittaus lakiasioiden hoitoon on omiaan antamaan vaikutelman, että kysymys on lakimiehen palveluksien markkinoinnista. X:n markkinointi antaa tällaisen vaikutelman. X ei ole lakimies eikä hänen palveluksessaan päätoimisesti työskentele lakimiestä. Koska X:n markkinoinnista ei ilmene, että kysymys ei ole lakimiehen palveluksista, markkinoinnissa käytetty sana lakiasiaintoimisto ja yleinen viittaus lakiasioiden hoitoon ovat kuluttajien kannalta sopimattomia.

MT:1983:6

Toinen hyvin samankaltainen markkinaoikeuden ratkaisu on MT:1983:6.

Näistä markkinaoikeuden ratkaisuista on pääteltävissä, että lakiasiaintoimistoa markkinoitaessa nimeä lakiasiaintoimisto ei saa käyttää, ellei henkilö, joka palvelua markkinoi, ole lakimies tai palveluksessa ei ole päätoimista lakimiestä.

2. Kuka sitten on luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja?

Mitä ihmettä sitten tarkoittaa luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja? Keneltä lupa pitää saada ja onko lakimiehellä tällainen lupa?

Lupa liittyy merkittävimmin oikeudenkäynteihin. Toisin sanoen kysymys on siitä, kuka saa toimia oikeudenkäyntiasiamiehenä eli suomeksi ilmaistuna edustaa asiakasta oikeudenkäynnissä.

luvan-saanut-oikeudenkayntiavustaja

Lain pääsääntö on se, että oikeudenkäyntiasiamiehenä saa toimia:

asianajaja, julkinen oikeusavustaja tai luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetussa laissa tarkoitettu luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja.

Pääsääntö koskee nimenomaan yleisiä tuomioistuimia eli riita- ja rikosasioita. Hallinto-oikeudessa lupaa tarvitaan lastensuojeluasioissa.

Tämä kaikki tarkoittaa sitä, että ilman lupaa lakimies ei voi toimia oikeudenkäyntiasiamiehenä.

Luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista on olemassa oma lakinsa.

Tuon lain mukaan lupaa toimia oikeudenkäyntiavustajana haetaan kirjallisesti oikeudenkäyntiavustajalautakunnalta.

Kuka voi saada luvan toimia oikeudenkäyntiavustajana?

Lupa voidaan lain mukaan myöntää henkilölle:

1) joka on suorittanut Suomessa oikeustieteen muun ylemmän korkeakoulututkinnon kuin
kansainvälisen ja vertailevan oikeustieteen maisterin tutkinnon taikka ulkomailla vastaavan oikeustieteen tutkinnon, joka on tunnustettu Suomessa sen mukaan kuin erikseen säädetään;

2) joka on saavuttanut riittävän perehtyneisyyden oikeudenkäyntiasiamiehen ja -avustajan tehtävään;

3) joka on rehellinen ja joka ei ole ilmeisen sopimaton oikeudenkäyntiasiamiehen ja -avustajan tehtävään; sekä

4) joka ei ole konkurssissa ja jonka toimintakelpoisuutta ei ole rajoitettu.

Edellä mainitun riittävän perehtyneisyyden henkilö osoittaa, kun hän täyttää jonkun seuraavista neljästä ehdosta eli henkilö on:

1) suorittanut asianajajatutkinnon

2) suorittanut tuomioistuinharjoittelun

3) toiminut vähintään vuoden ajan syyttäjän tehtävässä tai

4) toiminut oikeustieteen ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamisen jälkeen vähintään vuoden ajan muussa tehtävässä, joka perehdyttää oikeudenkäyntiasiamiehen ja -avustajan toimeen.

Luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan velvollisuudet

Luvan saaminen tarkoittaa oikeudenkäyntiavustajalle myös tiettyjä laissa säädettyjä velvollisuuksia. Näistä velvollisuuksista on lailla säädetty:

Luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan tulee rehellisesti ja tunnollisesti täyttää hänelle uskotut oikeudenkäyntiasiamiehen ja -avustajan tehtävät. Mainituissa tehtävissä oikeudenkäyntiavustajan tulee erityisesti:

1) olla asiakkaalleen lojaali sekä parhaan kykynsä mukaan valvoa asiakkaansa etua ja oikeutta

2) olla riippumaton sellaisista ulkopuolisista vaikutteista, jotka voivat haitata hänen kykyään täysipainoisesti valvoa asiakkaansa etua, sekä säilyttää toiminnassaan riippumattomuutensa

3) tehtävää vastaanottaessaan ja sitä hoitaessaan olla esteetön

4) olla luvattomasti ilmaisematta sellaista yksityisen tai perheen salaisuutta taikka liikesalaisuutta, josta hän tehtävässään on saanut tiedon

5) olla luvattomasti ilmaisematta muita kuin 4 kohdassa tarkoitettuja tietoja, joita hän tehtävää hoitaessaan on saanut tietää asiakkaastaan ja tämän oloista

6) hoitaa saamansa tehtävät huolellisesti, täsmällisesti, tarpeellisella joutuisuudella sekä tarpeettomia kustannuksia aiheuttamatta

7) ylläpitää ja kehittää ammattitaitoaan sekä seurata oikeuskehitystä erityisesti niillä oikeudenaloilla, joilla hän toimii

8) kieltäytyä ottamasta tehtävää vastaan, jos hänellä ei ole sen edellyttämää ammattitaitoa tai jos hän ei muutoin kykene huolehtimaan tehtävän asianmukaisesta hoitamisesta

9) pitää asiakkaalleen kuuluvat raha- ja muut varat erillään omista varoistaan

10) vastata kohtuullisessa ajassa saamiinsa oikeudenkäyntiasiamiehen ja -avustajan tehtäviin liittyviin yhteydenottoihin, jollei se aiemman vastauksen tai muun vastaavan syyn vuoksi ole ilmeisen tarpeetonta

Lista jatkuu…

11) vastata tehtävää tarjonneelle ilman aiheetonta viivytystä, jos luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja ei ota vastaan hänelle tarjottua tehtävää

12) hankkia asiakkaansa hyväksyminen tämän oikeutta koskeviin tärkeisiin toimenpiteisiin, jolleivät asian kiireellisyys tai muut painavat syyt sitä estä

13) olla ilman erityistä syytä ryhtymättä oikeudellisiin toimenpiteisiin ilmoittamatta vastapuolelle asiakkaansa vaatimuksia ja varaamatta vastapuolelle kohtuullista harkinta-aikaa sekä tilaisuutta asian sovinnolliseen selvittämiseen

14) olla ilman vastapuolen suostumusta sopimusneuvotteluiden ulkopuolella vetoamatta vastapuolen tekemään sovintotarjoukseen

15) olla painostamatta sopimattomasti vastapuolta

16) olla pyrkimättä vaikuttamaan tuomioistuimeen tai muuhun viranomaiseen epäasiallisin keinoin ja saattamatta tuomioistuimen tai muun viranomaisen työtä tai ratkaisua epäasiallisen arvostelun kohteeksi

17) olla antamatta tuomioistuimelle tai muulle viranomaiselle lausumia, jotka hän tietää paikkansapitämättömiksi, sekä kiistämättä, minkä tietää todeksi

18) olla pyrkimättä sopimattomasti vaikuttamaan todistajaan

19) olla ilman erityistä syytä pitämättä yhteyttä vastapuoleen ilman tämän oikeudenkäyntiasiamiehen tai -avustajan suostumusta, jos asiakkaan vastapuoli käyttää oikeudellista avustajaa.

Ammattimaisesti oikeudenkäyntiasiamiehen ja -avustajan tehtäviä harjoittavalla luvan saaneella oikeudenkäyntiavustajalla tulee olla mainitussa tehtävässä toiselle aiheutuvien varallisuusvahinkojen varalta riittävä vastuuvakuutus.

Luvan saaneiden oikeudenkäyntiavustajien valvonta

Velvollisuuksien lisäksi luvan saaneiden oikeudenkäyntiavustajien toimintaa valvotaan. Lain mukaan luvan saaneiden oikeudenkäyntiavustajien toimintaa valvoo niin oikeuskansleri, asianajajista annetun lain mukainen valvontalautakunta sekä oikeudenkäyntiavustajalautakunta.

Luvan saaneille oikeudenkäyntiavustajille voidaan määrätä kurinpidollisia seuraamuksia. Kurinpidollisia seuraamuksia ovat luvan peruuttaminen, seuraamusmaksun määrääminen, varoitus ja huomautus.

Kuka on seuraavana? Tiedätkö, mitä tarkoittaa julkinen oikeusavustaja?

3. Julkinen oikeusavustaja

Jo aiemmin tuli esille, että oikeudenkäyntiasiamiehenä saa toimia julkinen oikeusavustaja.

Ainoa kysymys on se, mitä sillä tarkoitetaan ja mikä sen ero on esimerkiksi lakimieheen tai luvan saaneeseen oikeudenkäyntiavustajaan.

Julkiset oikeusavustajat liittyvät valtion varoin annettavaan oikeusapuun. Oikeusapu on tarkoitettu niille, jotka eivät kykene taloudellisen aseman vuoksi suorittamaan oikeudellisen asian vaatimia menoja. Mikäli haluat lukea oikeusavusta enemmän, klikkaa edellä olevaa linkkiä aiempaan blogikirjoitukseen. Voit halutessasi myös tutustua oikeusapulakiin.

julkinen-oikeusavustaja

Laissa valtion oikeusavusta- ja edunvalvontapiireistä on määritelty julkisen oikeusavustajan pätevyysvaatimukset:

Johtavan julkisen oikeusavustajan ja julkisen oikeusavustajan viran kelpoisuusvaatimuksena on oikeustieteen muu ylempi korkeakoulututkinto kuin kansainvälisen ja vertailevan oikeustieteen maisterin tutkinto sekä riittävä kokemus oikeudenkäyntiavustajan työstä tai tuomarin tehtävien hoitamisesta.

Julkisten oikeusavustajien on noudatettava hyvää asianajajatapaa (tästä hieman myöhemmin) ja he ovat asianajajayhdistyksen valvonnan alaisia.

Julkiset oikeusavustajat puolestaan työskentelevät valtion oikeusaputoimistoissa.

4. Varatuomari

Mistä on kyse puhuttaessa varatuomarista?

Varatuomarin arvonimen myöntää tuomarinkoulutuslautakunta. Arvonimi myönnetään henkilölle, joka on suorittanut tuomioistuinharjoittelun.

varatuomari

Lain tuomioistuinharjoittelusta mukaan:

Tuomioistuinharjoittelulla tarkoitetaan käräjäoikeuden, hovioikeuden ja hallinto-oikeuden lainkäyttötehtäviin perehdyttävää käräjänotaarien harjoittelujärjestelmää, joka koostuu työharjoittelusta, koulutuksesta ja seurannasta.

Tuomioistuinharjoitteluun kuuluu kaksi kuuden kuukauden pituista harjoittelujaksoa. Ensimmäinen jakso suoritetaan käräjäoikeudessa ja toinen käräjäoikeudessa, hovioikeudessa tai hallinto-oikeudessa.

Tuomioistuinharjoittelun voi suorittaa henkilö, jolla on oikeustieteen muun ylemmän korkeakoulututkinnon kuin kansainvälisen ja vertailevan oikeustieteen maisterin tutkinto ja jolla on lainkäyttötehtävissä tarvittavat henkilökohtaiset ominaisuudet sekä soveltuvuus oikeudelliseen ratkaisutoimintaan.

Henkilön soveltuvuuden oikeudelliseen ratkaisutoimintaan ratkaisee opintomenestys, opintojen perusteella tai muutoin osoitettu oikeudellinen osaaminen sekä työkokemus.

5. Asianajaja

Viimeisenä tässä blogikirjoituksessa käsitellään asianajajaa ja asianajotoimistoa. Monelle maallikolle voi olla hyvinkin epäselvää, mitä eroa, jos ylipäänsä mitään, on lakimiehellä ja asianajajalla.

asianajaja

Kuka voidaan hyväksyä asianajajaksi?

Laissa asianajajista säädetään siitä, ketkä voidaan hyväksyä asianajajiksi:

Asianajajaksi voidaan hyväksyä 25 vuotta täyttänyt henkilö, joka:

1) on rehelliseksi tunnettu sekä muilta ominaisuuksiltaan ja elämäntavoiltaan sopiva harjoittamaan asianajajan tointa

2) on suorittanut Suomessa oikeustieteen muun ylemmän korkeakoulututkinnon kuin kansainvälisen ja vertailevan oikeustieteen maisterin tutkinnon, taikka on suorittanut oikeustieteen tutkinnon muualla kuin Suomessa ja saanut ulkomailla suoritettujen korkeakouluopintojen tuottamasta virkakelpoisuudesta annetun lain mukaisen Opetushallituksen lopullisen päätöksen korkeakoulututkinnon rinnastamisesta Suomessa suoritettavaan oikeustieteen maisterin tutkintoon

3) on saavuttanut asianajajan toimen harjoittamiseen tarvittavan taidon sekä sellaisen käytännöllisen kokemuksen kuin asianajajayhdistyksen säännöissä määrätään

4) on suorittanut asianajotoiminnan säännöksiä ja hyvän asianajajatavan vaatimuksia koskevan tutkinnon (asianajajatutkinto) sekä

5) ei ole konkurssissa ja jonka toimintakelpoisuutta ei ole rajoitettu.

Kun edellä lakimies oli määritelty niin, että lakimies on henkilö, joka on suorittanut ylemmän oikeustieteellisen korkeakoulututkinnon, voidaan nähdä, että asianajajalle laki asettaa enemmän vaatimuksia.

Sääntely

Asianajajien toimintaa säännellään niin laissa asianajajista kuin myös hyvää asianajajatapaa koskevissa ohjeissa sekä erilaisissa muissa asianajoalaa koskevissa ohjeissa. Hyvää asianajajatapaa asianajajat ovat velvoitettuja noudattamaan jo lainkin perusteella.

Hyvää asianajajatapaa koskevissa ohjeissa on säännöksiä muun muassa seuraavista asioista:

  • Hyvän asianajajatavan velvoittavuudesta ja lähteistä
  • Suomen rajat ylittävästä toiminnasta
  • Asianajajakunnasta osana yhteiskuntaa
  • Perusarvoista
  • Yleisistä velvollisuuksista
  • Asianajajasta ja asiakkaasta
  • Esteellisyydestä
  • Asianajajasta ja asiakkaan vastapuolesta
  • Asianajajasta ja viranomaisista
  • Asianajajasta ja muista ammattikunnan edustajista
  • Julkisuudesta ja markkinoinnista
  • Asianajotoimiston järjestämisestä
  • Asianajajasta ja Asianajajaliitosta

Valvonta

Asianajajien toimintaa myös valvotaan. Valvontaa harjoitetaan muun muassa valvontalautakunnan sekä oikeuskanslerin puolesta. Valvontalautakunta käsittelee niin valvonta-asioita eli sitä, onko asianajaja menetellyt hyvän asianajajatavan mukaisesti, kuin palkkioriita-asioita.

Valvonta-asian yhteydessä asianajajalle voidaan määrätä kurinpidollinen seuraamus, joita ovat liiton jäsenyydestä erottaminen, seuraamusmaksun määrääminen, varoitus ja huomautus.

Lisätietoa asianajajien valvonnasta saa esimerkiksi Valvontalautakunnan verkkosivustolta.

Asianajotoimisto

Vielä on selvitettävä kysymys siitä, voiko kuka tahansa perustaa asianajotoimiston tai käyttää yrityksensä nimessä nimitystä asianajotoimisto.

Ei voi.

Lain asianajajista mukaan:

Jos se, joka ei ole asianajaja, käyttää itsestään asianajajan ammattinimitystä tahi toimistostaan nimitystä asianajotoimisto taikka muutoin ilmoittaa ammattialansa siten, että hänen sen perusteella voidaan erheellisesti olettaa olevan yleisen asianajajayhdistyksen jäsen, rangaistakoon sakolla.

Toisin sanoen nimike asianajaja tai asianajotoimisto on lailla suojattu, eikä niitä voi käyttää kukaan muu kuin Suomen Asianajajaliiton jäsen.

Yhteenveto

Tässä kirjoituksessa on pyritty selventämään sitä, mitä erilaisilla juridisten palveluiden tarjoajilla tarkoitetaan.

oikeudellisten-palveluiden-tarjoajat

Monesti oikeustieteellisestä vastavalmistunut lakimiehen alku saattaa kuulla sukulaisten ylpeät sanat:

“Meijän poeka on tuomari!”

Vaikka tarkoitus ei ole vähentää sukulaisten iloa uuden lakimiehen saavutuksesta, tuomariksi häntä vielä ei voi kutsua. Ehkä jonain päivänä sitten.

Toivottavasti kirjoitus auttaa juridisten palvelujen ostamisessa.

Kirjoittaja on eLakitoimiston perustaja Niko Laukkonen, joka on valmistunut oikeustieteen maisteriksi Helsingin yliopistosta. Valmistumisensa jälkeen Niko on saanut luvan toimia myös kiinteistön- ja vuokrahuoneiston välittäjänä sekä luvan saaneena oikeudenkäyntiavustajana.

lakimies-laukkonen