Perintövero hanki tietoa ja vinkkejä

Tiedätkö aihetta, joka herättää varmasti tunteita? Yksi sellainen aihe on perintövero. Perintövero herättää aina ja varmasti tunteita. 

Mistä perintöverossa on kysymys? 

Perintövero koskettaa tilannetta, jolloin henkilö saa perinnön. Tällöin henkilö on velvollinen suorittamaan saamastaan perinnöstä valtiolle veroa. 

Yksinkertaisuudessaan melko helppoa. 

Mutta minkä verran perintöveroa suoritetaan? Ja onko perintöveroa aina maksettava mahdollisimman paljon vai voisiko maksettavan perintöveron määrään vaikuttaa?

Lue tästä blogista vastaukset!

Aloitetaan kuitenkin perusasioista.

(Ja selvyyden vuoksi todettakoon, ettei tässä blogikirjoituksessa tarkastella yrityksen sukupolvenvaihdosta. Tätä voidaan mahdollisesti käsitellä myöhemmin.)

Milloin perintövero on ajankohtainen?

Perintöveroa tulee perintö- ja lahjaverolain mukaan suorittaa seuraavissa tilanteissa:

1) perintönä tai testamentilla saadusta omaisuudesta, jos perinnönjättäjä taikka perillinen tai testamentinsaaja asui kuolinhetkellä Suomessa; sekä

2) perintönä tai testamentilla saadusta Suomessa olevasta kiinteästä omaisuudesta sekä sellaisen yhteisön osakkeista tai osuuksista, jonka varoista enemmän kuin 50 prosenttia muodostuu Suomessa olevasta kiinteästä omaisuudesta.

Tarkastellaan näitä tilanteita lähemmin. 

Perinnönjättäjä taikka perillinen tai testamentinsaaja asui kuolinhetkellä Suomessa

Tämä on mielenkiintoinen säännös. Se nimittäin tarkoittaa juuri sitä mitä säännöksessä lukeekin. 

Perintö- ja lahjaverolain mukainen pääsääntö on suunnilleen seuraava:

  1. Suomi verottaa perintöä, jos perinnönjättäjä asui kuolinhetkellä Suomessa, mutta perillinen ei. 

Mutta…

  1. Suomi verottaa perintöä myös siinä tapauksessa, kun perinnönjättäjä ei asunut Suomessa kuolinhetkellä, mutta perillinen asui. 

Tämän lisäksi…

  1. Suomi verottaa perintöä, vaikkei kumpikaan ei perinnönjättäjä eikä perillinen asunut Suomessa, mutta kiinteä omaisuus eli perintönä saatu kiinteistö sijaitsee Suomessa.

Milloin Suomi ei verota?

Perintövero ei tule maksettavaksi, jos kyseessä on:

  • irtain esine, joka
  • sijaitsee Suomessa
  • eikä kumpikaan ei perinnönjättäjä eikä perillinen asu Suomessa

Otetaan esimerkki:

Kerttu on kohtuullisen varakas nainen, joka haluaisi jättää perintönä Suomessa sijaitsevan loisteliaan huvilakiinteistön sekä purjeveneen pojalleen Hessulle. 

Kerttu on kuullut, että muutto ulkomaille voisi auttaa. Perintövero kun olisi mukava välttää. Niinpä Kerttu muuttaa unelmiensa Italiaan. 

Hessua muutto ei kiinnosta. Eikä ainakaan Italia.

Onnistuuko Kertun suunnitelma? Jääkö perintövero maksamatta?

Ei onnistu. Eikä perintövero jää maksamatta.

Ensinnäkin huvilakiinteistö sijaitsee Suomessa ja niin asuu Hessukin. Suomi verottaa perintöä. 

Edellä olevasta lyhyestä katsauksesta voidaan siis nähdä, että on hyvin todennäköistä, että useammassa tilanteessa perintövero tulee maksettavaksi Suomeen.

milloin-perintövero-maksetaan-suomeen

Lähdetään seuraavaksi tarkastelemaan sitä, onko olemassa minkäänlaisia tilanteita, joissa perintövero voisi jäädä maksamatta eli onko olemassa ns. verovapaita saantoja.

Perintövero verovapaiden saantojen osalta

Niille, jotka haaveilevat perintöverosta vapaista saannoista, voidaan kertoa hyviä uutisia. Tiettyjä saantoja ei koske perintövero. 

Perintö- ja lahjaverolain mukaan:

Tässä laissa säädettyä veroa ei suoriteta kruununperinnöstä eikä sellaisesta omaisuudesta, joka yhdistyksen sääntöjen mukaan sen toiminnan lakattua on siirtynyt toiselle, taikka joka testamentilla tai lahjana on annettu valtiolle tai sen laitokselle, maakunnalle, kunnalle, kuntayhtymälle, seurakunnalle tai muulle uskonnolliselle yhdyskunnalle sekä armeliaisuus- tai opetuslaitokselle. Sama olkoon voimassa myös omaisuudesta, joka on annettu aatteelliselle yhdistykselle tai muulle yhteisölle, laitokselle tai säätiölle, jolla, sen tarkoittamatta toiminnallaan tuottaa siihen osallisille taloudellisia etuja, on tieteellinen, taiteellinen, kansanvalistusta, maanpuolustusta tai kotimaista elinkeinoelämää edistävä tahi muu yleishyödyllinen tarkoitus.

Perintö- tai lahjaveroa ei suoriteta myöskään testamentilla tai lahjana saadusta elinkautisesta nautintaoikeudesta, eläkkeestä taikka muusta elinkaudeksi tai määrävuosiksi jollekin testamentilla tai lahjana annetusta etuudesta.

Edellä olevasta voidaan nähdä, että niin sanottujen yleishyödyllisten yhteisöjen saamat perinnöt ovat perintöverosta vapaita. Eli henkilö voi testamentata omaisuutensa esimerkiksi haluamansa yleishyödyllisen yhteisön hyväksi. 

Toinen tärkeä perintöverosta vapaa saantomuoto on ns. toistuvaisedut, kuten tuodaan esiin edellä lainatun pykälän toisessa momentissa. Tällaisia toistuvaisetuja ovat esimerkiksi hallinta- ja tuotto-oikeudet. Hallintaoikeustestamenttia tarkastellaan vielä jäljempänä. 

Perintövero perintöosuuden ollessa alle 20 000 euroa

Perintö- ja lahjaverolain mukaan perintöosuus on verovapaa myös siinä tilanteessa, kun perintöosuus on alle 20 000 euroa.

Toisin sanoen, jos henkilön A perintöosuus B:n jälkeen jääneestä perinnöstä on esimerkiksi 18 000 euroa, perintöveroa ei tule maksettavaksi.

Hyvät uutiset eivät jää kuitenkaan tähän. 

Perintö- ja lahjaverolaissa on nimittäin mainittu kaksi erilaista vähennystä eli puolisovähennys sekä alaikäisyysvähennys.

Mikäli perintöosuus jää alle 20 000 euron puolisovähennyksen tai alaikäisyysvähennyksen jälkeenkin, ei perintövero tule maksettavaksi.

Mitä siis puolisovähennyksellä ja alaikäisyysvähennyksellä tarkoitetaan?

Perintö- ja lahjaverolain mukaan:

Veronalaisesta perintöosuudesta saavat vähentää:

1) perinnönjättäjän puoliso ja henkilö, johon 11 §:n 3 momentin mukaan sovelletaan puolisoa koskevia säännöksiä, 90 000 euroa (puolisovähennys);

2) sellainen perinnönjättäjän suoraan alenevassa polvessa oleva perillinen, jolla perinnönjättäjän kuolinhetkellä lähinnä oli oikeus periä perinnönjättäjä ja joka tuolloin ei ollut täyttänyt 18 vuotta, 60 000 euroa (alaikäisyysvähennys).

Edellä 1 momentin 2 kohtaa sovellettaessa keskenään alenevassa polvessa olevina pidetään myös ottolapsisuhteessa olevia.

Edellä mainittu 11 § 3 momentti kuuluu seuraavasti:

Jos perinnönjättäjään ja hänen kanssaan avioliitonomaisissa olosuhteissa eläneeseen henkilöön sovelletaan kuolinvuodelta toimitettavassa tuloverotuksessa tuloverolain (1535/92) 7 §:n 3 momentin puolisoita koskevia säännöksiä, luetaan perinnönjättäjän kanssa elänyt henkilö I veroluokkaan.

Ja tuloverolain 7 § 3 momentti seuraavasti:

Tämän lain puolisoita koskevia säännöksiä sovelletaan myös avioliitonomaisissa olosuhteissa verovuonna yhteisessä taloudessa avioliittoa solmimatta jatkuvasti eläneisiin henkilöihin, jotka ovat aikaisemmin olleet keskenään avioliitossa tai joilla on tai on ollut yhteinen lapsi.

Tarkastellaan nyt puoliso- ja alaikäisyysvähennystä tarkemmin.

Puolisovähennys

Puolisovähennystä voi olla helpointa tarkastella esimerkin avulla. 

Perinnönjättäjän puoliso eli leski on perillisasemassa silloin, kun puolisoilla ei ole rintaperillisiä. Perillisasemasta voit lukea enemmän aikaisemmasta blogikirjoituksesta, joka käsitteli perukirjaa

Oletetaan, että perillisasemassa oleva leski perii 109 000 euroa. 

Tällöin perintöveron määrä on 0 euroa.

Miksi? 

Koska vähennys on yhteensä 90 000 euroa.

Eli 109 000 euroa miinus 90 000 euroa = 19 000 euroa. 

Kun verotettavan osuuden arvo on alle 20 000 euroa, perintövero ei tule maksettavaksi.

Alaikäisyysvähennys

Entä alaikäiset eli alle 18-vuotiaat?

Oletetaan, että 13-vuotias Pikku-Pete perii isänsä jälkeen 79 000 euroa.

Kuinka paljon Pikku-Pete maksaa perintöveroa? 

Vastaus on -> ei yhtään. 

Ja jälleen tietysti kiinnostaa… miksi?

Pikku-Peten tapauksessa vähennys on 60 000 euroa. Eli 79 000 – 60 000 = 19 000. 

Jälleen verotettava osuus on alle 20 000 euroa ja perintövero ei kosketa Pikku-Peteä.

Tähän mennessä ollaan oltu siinä onnellisessa tilanteessa, ettei perintövero ole tullut maksettavaksi. Entä silloin, kun perintövero tulee maksettavaksi… onko perintövero yhtä suuri kaikille vai miten perintövero määräytyy?

perintövero-verovapaa-ja-vahennykset

Perintövero ja kaksi eri veroluokkaa

Perintövero ei ole kaikille samansuuruinen. Perintö- ja lahjaverolain mukaan perinnönsaajat jaetaan kahteen eri veroluokkaan seuraavasti:

Kuolinpesästä tulevien osuuksien saajat luetaan kahteen veroluokkaan:

1. perinnönjättäjän aviopuoliso, suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa oleva perillinen, aviopuolison suoraan alenevassa polvessa oleva perillinen sekä perinnönjättäjän kihlakumppani tai avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta annetussa laissa tarkoitettu avopuoliso saamansa perintökaaren 8 luvun 2 §:ssä tarkoitetun avustuksen määrään asti; sekä

2. muut sukulaiset ja vieraat.

Ottolapsella tarkoitetaan myös sellaista kasvattilasta, joka ennen ottolapsista annetun lain voimaantulemista ja ennenkuin on täyttänyt kolme vuotta, on joutunut kasvattivanhempiensa hoitoon ja sen jälkeen näiltä saanut saman hoidon kuin oma lapsi.

Jos perinnönjättäjään ja hänen kanssaan avioliitonomaisissa olosuhteissa eläneeseen henkilöön sovelletaan kuolinvuodelta toimitettavassa tuloverotuksessa tuloverolain 7 §:n 3 momentin puolisoita koskevia säännöksiä, luetaan perinnönjättäjän kanssa elänyt henkilö I veroluokkaan.

Edellä 1 momenttia sovellettaessa keskenään ylenevässä tai alenevassa polvessa olevina pidetään myös ottolapsisuhteessa olevia.

Edellä olevasta kun tehdään mutkat suoriksi ja yleistetään, niin voidaan sanoa, että pääsääntöisesti puoliso ja rintaperilliset ovat perintöveron kannalta muita sukulaisia ja vieraita edullisemmassa asemassa. Sama koskee tietysti muita pykälässä samassa asemassa mainittuja henkilöitä.

Perintöveroluokat

Kuinka paljon perintöveroa sitten kussakin luokassa on maksettava? 

Laista löytyy tähän oma taulukkonsa, josta näkee, miten perintövero määräytyy. 

Kun henkilö kuuluu ns. ensimmäiseen veroluokkaan, perintövero määräytyy seuraavan taulukon mukaisesti:

Verotettavan osuuden arvo euroinaVeron vakioerä osuuden alarajan kohdalla euroinaVeroprosentti ylimenevästä osasta
20 000–40 0001007
40 000–60 0001 50010
60 000–200 0003 50013
200 000–1 000 00021 70016
1 000 000–149 70019

Jos henkilö kuuluu ns. toiseen veroluokkaan, määräytyy perintövero seuraavan taulukon mukaisesti:

Verotettavan osuuden arvo euroinaVeron vakioerä osuuden alarajan kohdalla euroinaVeroprosentti ylimenevästä osasta
20 000–40 00010019
40 000–60 0003 90025
60 000–200 0008 90029
200 000–1 000 00049 50031
1 000 000–297 50033

Asian selventämiseksi otetaan esimerkki perintöveron laskemisesta.

Edellä tuotiin esimerkki, jossa perillisasemassa oleva leski peri 109 000 euroa. 

Tällöin perintöveron määrä oli 0 euroa, koska puolisovähennys oli yhteensä 90 000 euroa. Tällöin verotettavan osuuden arvo oli ainoastaan 19 000 euroa, eikä perintövero tullut maksettavaksi. 

Entä, jos leski olisikin perinyt 110 000 euroa? Tällöin verotettavan osuuden arvo olisi 20 000 euroa. 

Tässä tapauksessa tilanne muuttuu ja leski joutuu maksamaan perintöveroa 100 euroa. Tämä johtuu siitä, että leski kuuluu ensimmäiseen veroluokkaan ja perintöveron vakioerän osuus alarajan kohdalla on 100 euroa. 

Entä, jos leski perisi 120 000 euroa?

Paljonko perintöveroa tulisi tällöin maksaa?

Tällöin perintöveroa maksetaan 800 euroa. 

90 000 euroa on puolisovähennyksen vuoksi verovapaata. 20 000 euron osalta vero on 100 euroa. Loput verot saadaan laskettua 10 000 x 7 % = 700 euroa. 

700 euroa + 100 euroa = 800 euroa.

On tähän todellisuudessa helpompikin tapa. Verohallinnon sivulla voit laskea perintöveron määrän erillisellä laskurilla. Perusteet on hyvä ymmärtää siitä huolimatta.

Varojen arvostaminen

Yksi tärkeä asia perintöverotuksessa on varojen arvostaminen. Varojen arvostaminen tulee ajankohtaiseksi esimerkiksi perukirjaa laadittaessa.

Perintö- ja lahjaverolain mukaan:

Perintöveron perusteeksi pannaan se käypä arvo, mikä omaisuudella oli verovelvollisuuden alkaessa. Käyvällä arvolla tarkoitetaan omaisuuden todennäköistä luovutushintaa.

Edellä olevan lainkohdan mukaisena verovelvollisuuden alkamisajankohtana pidetään perinnönjättäjän kuolinhetkeä. Käypä arvo puolestaan tarkoittaa juuri sitä, mitä lainkohdassakin tarkoitetaan.

Miksi varojen arvostaminen oikein on niin tärkeää perintöverotuksen kannalta?

Kysymys on siitä, että perintöverotus on usein kevyempää kuin luovutusvoittoverotus.

Tuloverolain mukaan:

Vastikkeetta saadun omaisuuden hankintamenoksi katsotaan perintö- ja lahjaverotuksessa käytetty verotusarvo.

Luovutusvoitto puolestaan lasketaan niin, että “luovutushinnasta vähennetään omaisuuden hankintamenon poistamatta olevan osan ja voiton hankkimisesta olleiden menojen yhteismäärä”.

Toisin sanoen, mikäli omaisuus on perintöverotuksessa arvioitu mahdollisimman lähelle todennäköistä myyntihintaa, verotettavaa luovutusvoittoa ei synny. 

Luovutusvoitoista maksetaan veroa tätä kirjoitettaessa 30 000 euroon asti 30 %. 

30 000 euroa ylittävältä osalta luovutusvoittoveroa maksetaan 34 %. 

Tätä voi verrata edellä esitettyihin perintöverotuksessa käytössä oleviin prosentteihin, jolloin huomataan, että usein perintöverotus on huomattavasti kevyempää.

Entä mitä muuta perintöverotuksessa saa vähentää?

Perintövero ja siitä tehtävät vähennykset

Kuolinpesän omaisuudesta saadaan tehdä perintö- ja lahjaverolain mukaan tiettyjä vähennyksiä.

Tällaisia vähennyksiä ovat muun muassa:

  • vainajan hautaamisesta sekä 
  • perunkirjoituksesta ja 
  • hautakiven hankkimisesta ja pystyttämisestä aiheutuvat kohtuulliset kustannukset, samoin kuin 
  • velat, joihin luetaan myös kuolinpesästä menevät, perinnönjättäjän elinaikaan kohdistuvat verot ja maksut

Jos velat ovat suuremmat kuin kuolinpesän varat, ei kuolinpesän osakas vastaa vainajan velasta. Näin ei kuitenkaan ole, jos perunkirjoitusvelvollinen eli kuolinpesän osakas laiminlyö perunkirjoituksen toimituttamisen määräajassa.

Tietyissä tapauksissa perintöverovelvollisella on oikeus vähentää hänelle tulevan omaisuuden arvosta tietyt velvoitteet. Tämä käytännössä koskee testamentin mahdollista ns. haudanhoitovelvoitetta.

Kuolinpesälle tai verovelvolliselle tulevasta omaisuudesta voidaan perintö- ja lahjaverolain mukaan vähentää myös tuloksi luetusta vakuutuskorvauksesta tai pitkäaikaissäästämissopimuksen säästövaroista menevä vero.

Tähän mennessä blogia on tarkasteltu yleisiä perintöveroon vaikuttavia asioita. Tarkastellaan nyt vielä muutamia perintöverotuksessa välillä ilmeneviä tilanteita.

Lesken oikeus pitää jäämistö jakamattomana hallinnassaan

Tämä tilanne perintöverotuksen suhteen voi tulla esiin useamminkin. 

Kyse on siis siitä, että perinnönjättäjä on kuollut, mutta hänen puolisonsa on elossa. Tässä tilanteessa leskellä on oikeus pitää jäämistö jakamattomana hallinnassaan.

Laissa asia ilmaistaan näin:

Eloonjäänyt puoliso saa pitää kuolleen puolison jäämistön jakamattomana hallinnassaan, jollei rintaperillisen jakovaatimuksesta tai perittävän tekemästä testamentista muuta johdu.

Rintaperillisen jakovaatimuksen ja testamentinsaajan oikeuden estämättä eloonjäänyt puoliso saa pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun jäämistöön kuuluvan eloonjääneen puolison kodiksi sopivan asunnon, jollei kodiksi sopivaa asuntoa sisälly eloonjääneen puolison varallisuuteen. Yhteisessä kodissa oleva tavanmukainen asuntoirtaimisto on aina jätettävä jakamattomana eloonjääneen puolison hallintaan.

Kuten lainkohdasta nähdään, eloonjäänyt puoliso voi pitää jäämistön kokonaisuudessaan hallinnassaan, jollei sitten perittävän tekemästä testamentista muuta johdu tai ellei rintaperillinen vaadi perintöä jaettavaksi.

Testamentista tai rintaperillisen jakovaatimuksesta huolimatta eloonjäänyt puoliso saa kuitenkin aina pitää hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun sopivan jäämistöön kuuluvan asunnon, jos sitä hänen varallisuuteensa ei sisälly. 

Kysymys kuuluukin, tuleeko tästä oikeudesta suorittaa perintövero.

Ei tule.

Perintö- ja lahjaverolain mukaan lesken oikeudesta pitää kuolleen puolison jäämistö jakamattomana hallinnassa ei suoriteta perintöveroa.

Entä miten on asian laita ennakkoperinnön osalta?

Ennakkoperintö

Perintö- ja lahjaverolain mukaan perintöverotusta toimitettaessa pesän varoihin lisätään lahja, joka lain (perintökaari) mukaan tulee ottaa huomioon perinnönjaossa.

Tällainen lahja on ennakkoperintö. 

Ennakkoperintöjen osalta mielenkiintoista on se, ettei niiden huomioon ottamiselle perintöverotuksessa ole säädetty aikaa koskevaa rajoitusta. 

Perintöverotusta toimitettaessa otetaan kuitenkin huomioon myös muut lahjat, jotka perillinen tai testamentinsaaja on saanut perinnönjättäjältä viimeisen kolmen vuoden kuluessa ennen kuolinhetkeä. 

Tästä poikkeuksen muodostavat lahjat, jotka ovat verovapaita eli:

1) tavanomaisesta koti-irtaimistosta, joka on tarkoitettu lahjansaajan tai hänen perheensä henkilökohtaiseen käyttöön, siltä osin kuin lahjan arvo ei ole 4 000 euroa suurempi

2) siitä, mitä joku on käyttänyt toisen kasvatusta tai koulutusta varten tai toisen elatukseksi taikka muutoin antanut toiselle näihin tarkoituksiin sellaisessa muodossa, että lahjansaajalla ei ole mahdollisuutta käyttää lahjoitettua määrää muihin tarkoituksiin

Kolmen vuoden sääntö koskee siis myös lahjoja, joista esimerkiksi lahjakirjassa on nimenomaan todettu, etteivät ne ole ennakkoperintöjä.

Perintöverosta kuitenkin vähennetään lahjavero, joka on suoritettu jo aiemmin. 

perintövero-tai-verovapaus

Perinnöstä luopuminen

Perinnöstä luopuminen on keino, jonka avulla varallisuutta voidaan siirtää verovapaasti yli sukupolven. 

Jotta tämä tavoite saavutettaisiin, perinnöstä luopuminen on tehtävä oikein.

Muuten seurauksena on se, ettei perinnöstä luopuminen ole verovapaata.

Perittävän eläessä perinnöstä voi luopua niin, että perillinen ilmoittaa kirjallisesti hyväksyvänsä perinnönjättäjän tekemän testamentin tai muuten kirjallisesti ilmoittaa perittävälle luopuvansa perinnöstä. 

Perittävän kuoltua perinnöstä voidaan luopua vain siinä tapauksessa, ettei perillinen ole jo ryhtynyt sellaisiin toimiin, jonka perusteella hänen voidaan katsoa “ryhtyneen perintöön”. 

Perintöön ryhtymisellä tarkoitetaan lähinnä sitä, ettei perinnönsaaja ole ryhtynyt ns. omistajan ominaisuudessa käyttämään omistajalle kuuluvia oikeuksia. 

Jotta luopuminen olisi verovapaa, tulee kuitenkin huomata, että perinnön tulee mennä henkilö(i)lle, jo(i)lle sen lain mukaan kuuluu mennä seuraavaksi. Perinnöstä ei siis voi luopua verovapaasti kenen tahansa hyväksi, eikä perinnöstä luopuja päätä, kenelle perintö hänen luopuessaan menee. 

Samoin luopumisen tulee tapahtua niin, että perinnöstä luopujasta seuraavan tulee saada itselleen rajoittamaton omistusoikeus. Tämä tarkoittaa sitä, ettei perinnöstä luopuja voi pidättää itselleen esimerkiksi hallinta- tai tuotto-oikeutta.

Hallintaoikeustestamentti ja perintövero

Viimeinen tässä kirjoituksessa tarkasteltava asia on hallintaoikeustestamentti. 

Minkä takia se on perintöverotuksen kannalta kiinnostavaa?

Hyvin yksinkertaisesta syystä.

Hallintaoikeus on perintöverosta vapaa. 

Millaisessa tilanteessa hallintaoikeustestamenttia käytetään? 

Esimerkiksi puolisot voivat tehdä keskenään ns. keskinäisen hallintaoikeustestamentin. Tällöin toisen puolison kuoltua eloonjäänyt puoliso saa omistusoikeuden sijaan hallintaoikeuden kuolleen puolison omaisuuteen. 

Esimerkki: 

Pirkko ja Pertti ovat onnellinen aviopari. Pertin kuollessa Pirkko saa hallintaoikeuden Pertin omaisuuteen. Omistusoikeus sen sijaan menee Pirkon ja Pertin lapsille. Lisäksi lapset saavat tehdä heille määrätystä perinnöstä hallintaoikeudesta johtuvan vähennyksen.

Tällaisella järjestelyllä Pirkko saa omaisuuden hallintaansa, mutta verovapaasti. Koska hallintaoikeuden saajan oikeus on verovapaa, hallintaoikeustestamentti on käyttökelpoinen väline perintöverosuunnittelussa. 

Yhteenveto 

Tässä blogikirjoituksessa käytiin läpi monia perintöverotukseen liittyviä asioita. Toivottavasti se on antanut yleiskuvan perintöverotuksesta ja auttanut näkemään, ettei perintöveroa tarvitse välttämättä maksaa mahdollisimman paljon. 

Perintöveron määrään voi huolellisella suunnittelulla pyrkiä vaikuttamaan. Parhainta ratkaisua on vaikea typistää yhteen lauseeseen. Se riippuu siitä, mitä tavoitellaan. Mikäli tarvitset apua perintöverotuksen kanssa, ota yhteyttä

Kirjoittaja on eLakitoimiston perustaja Niko Laukkonen, joka on valmistunut oikeustieteen maisteriksi Helsingin yliopistosta. Valmistumisensa jälkeen Niko on saanut luvan toimia myös kiinteistön- ja vuokrahuoneiston välittäjänä sekä luvan saaneena oikeudenkäyntiavustajana.