Takaus velan takaisin maksamisen vakuutena

Tällä sivustolla ei suositella kenellekään toisen lainan takausta. Koska takaus kuitenkin esiintyy vakuusmuotona luotonannossa, käsitellään tässä blogissa takausta sen osalta, mitä takaus ylipäänsä tarkoittaa ja millaisia erilaisia takausvaihtoehtoja on olemassa.

Aloitetaan kuitenkin kysymyksellä siitä, missä laissa säädetään takauksista.

Takauksia koskeva laki

Takauksia koskee laki takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta.

Tuon lain säännökset ovat pakottavia silloin (eli niistä ei voida sopimuksin poiketa takaajan vahingoksi), kun kyseessä on lain tarkoittama yksityistakaaja eli luonnollinen henkilö.

Yksityistakaajana lain silmissä ei pidetä luonnollista henkilöä, joka takauksen antaessaan on velallisena olevan yhteisön tai säätiön taikka sen emoyhteisön toimitusjohtaja, hallituksen, hallintoneuvoston tai niihin rinnastettavan toimielimen jäsen, vastuunalainen yhtiömies tai yhteisön perustaja taikka jolla on suoraan tai välillisesti vähintään kolmasosa osakeyhtiön osakkeista tai osakkeiden tuottamasta äänivallasta taikka vastaava omistus- tai määräämisvalta muussa yhteisössä.

Laista takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta löytyy määritelmä sille, mitä tarkoitetaan takauksella.

Takaus

Lain määritelmän mukaan takauksella tarkoitetaan:

sitoumusta, jolla sitoumuksen antaja (takaaja) ottaa vastatakseen velkojalle toisen henkilön (velallisen) velvoitteesta (päävelasta)

Kun puhutaan takauksesta nimenomaan tietyn velan suhteen, voidaan käyttää myös termiä erityistakaus, joka on vastakohta yleistakaukselle, jota käsitellään hieman myöhemmin.

takaus-maaritelmat

Takauksen tarkoituksena on varmistaa luotonantajalle se, että velka tulee maksetuksi. Ideana on siis se, että mikäli velallinen ei maksa velkaansa velkojalle, velkoja voi periä velan takaajalta.

Takauksissa huomionarvoista on erityisesti se, että takaaja vastaa takaamastaan velasta koko henkilökohtaisella omaisuudellaan.

Takauksen idean voikin tiivistää siihen ajatukseen, että minä otan velan ja jos en maksa, vastaat sinä siitä koko henkilökohtaisella omaisuudellasi.

Ei todellakaan houkuttelevan kuuloinen vaihtoehto.

Takauksista käytetäänkin usein nimitystä henkilövakuus, joka eroaa esinevakuudesta. Esinevakuudessa vakuutena toimii tietty vakuudeksi luovutettu esine. Takauksessa vakuutena toimii takaajan omaisuus.

Niin eritystakauksessa kuin yleistakauksessakin takaajan vastuun määrää on kuitenkin mahdollista rajata.

Kuten aiemmin tuli jo oikeastaan esille, takauksia on erilaisia. Voidaan siis puhua jo mainitusta erityistakauksesta ja yleistakauksesta, mutta myös toissijaisesta takauksesta, omavelkaisesta takauksesta sekä täytetakauksesta.

Käydään seuraavaksi läpi näitä erilaisia termejä ja niiden eroja.

Yleistakaus

Jos ns. erityistakaus, jossa taataan tietty takaussitoumuksessa yksilöity velka tai velat, ei kuulosta erityisen houkuttelevalta, niin siltä ei kuulosta myöskään yleistakaus.

Yleistakaus nimittäin tarkoittaa sitä, että se:

koskee muutakin kuin vain yksilöityä päävelkaa

Yleistakauksessa ei siis yksilöidä niitä sitoumuksia, joista takaaja voi joutua vastuuseen, vaan lakia takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta koskevan hallituksen esityksen mukaan:

Tyypillinen yleistakaus on sellainen, joka annetaan velallisen kaikkien olemassa olevien ja tulevaisuudessa syntyvien velvoitteiden täyttämisen vakuudeksi.

Tässä vaihtoehdossa takaaja ei siis välttämättä edes tiedä, mistä kaikista velvoitteista hän voi joutua vastuuseen. Velallisella on siis mahdollisuus ottaa uusia lainoja niin, että takaaja joutuu vastuuseen myös näistä uusista lainoista.

Yleistakaukselle on kuitenkin tiettyjä rajoituksia.

Lain mukaan:

Yleistakauksessa on määrättävä takaajan vastuun rahamääräinen yläraja sekä takauksen voimassaoloaika tai aika, jonka kuluessa syntyvistä tai erääntyvistä pääveloista takaaja vastaa.

Jollei yleistakausta ole rajattu 1 momentin mukaisesti, takaaja vastaa vain sellaisista pääveloista, joiden myöntämisen yhteydessä takaus on annettu tai jotka olivat syntyneet ennen takauksen antamista ja olivat tuolloin takaajan tiedossa.

Tämän pykälän säännöksistä ei voida poiketa takaajan vahingoksi silloin, kun takaajana on luonnollinen henkilö.

Takaaja voi samoin yleistakauksen voimassaoloaikana määrätä ajankohdan, jonka jälkeen syntyvistä pääveloista takaaja ei vastaa. Tällainen rajoitus koskee tietenkin vain niitä uusia velkoja, jotka syntyvät ilmoituksen antamisen jälkeen.

Kun takaussitoumus annetaan, tulee yksilöidä, mikä on takaussitoumuksen sisältö eli se, onko kyseessä esimerkiksi erityis- vai yleistakaus sekä se, onko kyseessä esimerkiksi toissijainen- vai omavelkainen takaus.

Seuraavaksi käydään läpi sitä, mitä tarkoitetaan toissijaisella takauksella ja mitä puolestaan omavelkaisella takauksella.

Toissijainen takaus

Lain mukaan toissijaisella takauksella tarkoitetaan:

takausta, jonka mukaan takaaja vastaa päävelasta vain, jollei suoritusta saada velalliselta

Velkojalle tämä tarkoittaa sitä, että hänen tulee pyrkiä saamaan suoritus ensin velalliselta, ja vasta kun velallinen on todettu ulosotossa varattomaksi tai velallisen maksukyvyttömyys on muuten osoitettu, voi velkoja vaatia suoritusta takaajalta.

Laissa todetaankin, että:

Velkoja saa toissijaisen takauksen perusteella vaatia takaajalta suoritusta, kun päävelka on erääntynyt ja

1) velalliselta ei ole päävelan perimiseksi voitu ulosmitata varoja, jotka ilmeisesti riittäisivät koko päävelan suoritukseksi

2) velallinen on asetettu konkurssiin

3) velallisen osalta on alkanut yksityishenkilön velkajärjestelystä tai yrityksen saneerauksesta annetun lain mukainen menettely taikka menettelyssä on määrätty päävelkaa koskeva väliaikainen kielto tai

4) velallista vastaan on viranomaisen tai tuomioistuimen päätöksellä aloitettu muu maksukyvyttömyysmenettely, joka estää päävelan perimisen ulosottotoimin.

Laissa on myös olettamasäännös, jonka mukaan takaus katsotaan annetuksi ensisijaisesti toissijaisena takauksena, ellei takausta nimenomaan ole annettu omavelkaisena takauksena tai takauksen sisällöstä ole muuta sovittu.

Omavelkainen takaus

Omavelkainen takaus jälleen eroa huomattavalla tavalla toissijaisesta takauksesta.

Lain määritelmäsäännöksen mukaan omavelkainen takaus tarkoittaa:

takausta, jonka mukaan takaaja vastaa päävelasta niin kuin henkilökohtaisesti vastuussa oleva velallinen

Merkittävä ero toissijaiseen takaukseen on nimenomaan se, että omavelkaisessa takauksessa velkoja voi vaatia maksua suoraan takaajalta ilman että hän kääntyy ensin velallisen puoleen. Velkojalla ei ole myöskään velvoitetta esittää selvitystä takaajalle siitä, että velallinen on maksukyvytön tai maksuhaluton.

Velkoja voi siis täysin itsenäisesti päättää, vaatiiko hän suoritusta velalliselta vai omavelkaisen takauksen antaneelta takaajalta. Velkoja voi vaatia suoritusta omavelkaisen takauksen antaneelta siinäkin tapauksessa, että velallinen on maksukykyinen.

Omavelkaisessa takauksessa velkoja voi vaatia suoritusta silloin, kun päävelka on erääntynyt.

Välillä takaussitoumuksen ehdoista voi kuitenkin johtua, että päävelan erääntyminen edellyttää velalliseen kohdistettua eräännyttämistointa. Tällöin velkoja voi vaatia suoritusta takaajalta vain, kun eräännyttämistoimi on kohdistettu niin velalliseen kuin takaajaankin.

Vielä on olemassa yksi takausmuoto, jota käsitellään tässä kirjoituksessa. Se on nimeltään täytetakaus.

Täytetakaus

Täytetakaus tarkoittaa lain määritelmän mukaan seuraavanlaista takausta:

takaaja vastaa päävelasta vain siltä osin kuin suoritusta ei saada päävelan vakuudeksi annetusta omaisuudesta

Tässä tapauksessa päävelan vakuudeksi on annettu ns. esinevakuus eli esimerkiksi pantti.

Tällöin velkojan tulee ensiksi realisoida tämä pantti, jonka jälkeen velkoja voi vaatia puuttuvaa määrää takaajalta.

Täytetakauksen erääntymisestä laki säätääkin seuraavasti:

Velkoja saa täytetakauksen perusteella vaatia takaajalta suoritusta, kun vakuus on myyty tai kun ulosotossa on todettu, että vakuuden myynnille on este. Takaajan suoritusvelvollisuus alkaa myös, jos hän on päävelan erääntymisen jälkeen ilmoittanut velkojalle, ettei hän vaadi vakuuden myyntiä.

Jos velallinen säilyttää vakuutena olevan omaisuuden yksityishenkilön velkajärjestelyssä tai yrityksen saneerauksessa, velkoja saa vaatia täytetakauksen antaneelta takaajalta suoritusta vain siitä osasta päävelkaa, jolle ei maksuohjelman mukaan kerry suoritusta. Takaaja ei kuitenkaan vastaa viivästyskorosta, joka maksuohjelman aikana kertyisi velallisen maksettavaksi määrätylle velalle. Jos vakuus myöhemmin muutetaan rahaksi, velkoja saa vaatia takaajalta suoritusta aikaisempien ehtojen mukaan edellä mainittua viivästyskorkoa lukuun ottamatta.

Asuntolainan takaus

Kun on kyseessä asuntolainan takaus ja takaaja on ns. yksityistakaaja, on kysymys aina täytetakauksesta jo suoraan lain nojalla.

Lain mukaisesti:

Yksityistakaajan luotonantajalle antama takaus on täytetakaus, jos päävelka on myönnetty pääasiallisesti asunnon tai vapaa-ajan asunnon hankkimista tai kunnostamista varten ja kyseinen omaisuus on päävelan vakuutena.

Tällaisessa tilanteessa asuntolainan takaus tarkoittaa siis sitä, että takaaja vastaa vain siitä osasta päävelkaa, jota ei saada katettua myymällä lainan vakuutena oleva asunto. Lainan vakuus on siis ennen kaikkea velallisen lainalla hankkima asunto.

asuntolainan takaus

Lainan takaus yhteenvedon näkökulmasta

Lainan takausta ei tulisi pitää merkityksettömänä ja itsestäänselvänä oikeustoimena, koska siihen liittyy tosiasiallisesti aina riski siitä, että takaaja joutuu velan maksajaksi.

Takausvastuun määrää on mahdollista takaussitoumuksessa rajoittaa ja takausmuotoja on monia erilaisia, joista tulee sopia takaussitoumuksessa.

Velan vakuutena voidaan käyttää myös erilaisia esinevakuuksia, joista voi olla mahdollista kirjoittaa tässä blogissa myöhemmin.

Kirjoittaja on eLakitoimiston perustaja Niko Laukkonen, joka on valmistunut oikeustieteen maisteriksi Helsingin yliopistosta. Valmistumisensa jälkeen Niko on saanut luvan toimia myös kiinteistön- ja vuokrahuoneiston välittäjänä sekä luvan saaneena oikeudenkäyntiavustajana.

takaus