Velan vanhentuminen ja sen estäminen

Velan vanhentuminen on asia, jonka on syytä kiinnostaa ketä tahansa, joka käy kauppaa tai osallistuu jollakin tavoin vaihdantaan.

Syy siihen on tietenkin siinä, että valitettavasti kaikki eivät aina maksa saamistaan suorituksista, ja velkojan kannalta valitettava tosiasia on se, että velat lopulta vanhentuvat.

Velan vanhentuminen ei ole kuitenkaan sellainen asia, johon velkoja ei voisi millään tavalla itse vaikuttaa. Pahimmassa tapauksessa velkoja voi olla itse huolimaton tai passiivinen, mikä edesauttaa velan vanhenemista vielä nopeammin kuin sen lain mukaan tarvitsisi vanheta.

Mikäli velkoja päästää velan vanhenemaan, on seurauksena se, että velallinen vapautuu maksusuorituksestaan. Velan vanhentuminen ei myöskään edellytä mitään toimenpiteitä velkasuhteen osapuolilta tai esimerkiksi viranomaisen päätöstä.

Velan vanhentuminen perustuukin ajan kulumiseen.

velan-vanhentuminen-kannattaa-katkaista

Tämän kertaisessa blogikirjoituksessa tarkastellaankin sitä, missä ajassa velat vanhentuvat ja millä tavoin velkoja itse voi vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti velan vanhentuminen tapahtuu.

Keskeisessä asemassa tässä tarkastelussa on vuodelta 2003 peräisin oleva laki velan vanhentumisesta.

Tuossa laissa velalla tarkoitetaan ensiksikin rahavelkaa, mutta myös muita velvoitteita. Laki koskee siis kaikenlaisia velvoitteita riippumatta siitä, onko kyseessä raha, tavara, palvelu tai joku muu suoritus.

Velka voi syntyä myös sillä perusteella, että kaupan kohteessa on virhe ja tämän johdosta ostajalla on oikeus saada hinnanalennusta.

Toinen tärkeä seikka, joka on syytä huomata, on se, että tuon lain säännöksistä ei voida poiketa sopimuksin velallisen vahingoksi.

Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka välillä saattaisi tuntua fiksulta kirjata esimerkiksi johonkin sopimukseen, ettei sitä koskeva velka vanhene koskaan tai että vanhenemisaikaa pidennetään tietyllä vuosimäärällä, on hyvä muistaa, että tällaiset ehdot ovat pätemättömiä.

Mikä on velan yleinen vanhentumisaika?

Laissa velan vanhentumisesta on sen 4 §:ssä seuraava säännös:

Velka vanhentuu kolmen vuoden kuluttua 5–7 §:ssä tarkoitetusta ajankohdasta, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu.

Yleinen velan vanhentumisaika on siis kolme vuotta.

Edellä lainatussa pykälässä puhutaan kuitenkin myös velan vanhentumisen katkaisemisesta. Toisin sanoen velan vanhentumisajan kuluminen voidaan tietyin toimenpitein myös keskeyttää. Tällöin alkaa kulua uusi samanpituinen vanhentumisaika, joka on jälleen katkaistavissa.

Velka ei siis vanhene lopullisesti kolmessa vuodessa, ellei velkoja itse päästä velkaa vanhentumaan.

Pykälässä viitattiin myös 5-7 §:ssä tarkoitettuihin ajankohtiin.

Eräpäivästä on sovittu

5 § säätää tilanteesta, jossa eräpäivästä on osapuolten välillä sovittu:

Vanhentumisaika alkaa kulua eräpäivästä, jos se on velallista sitovasti ennalta määrätty.

Jos velka voidaan vaatia suoritettavaksi ennen määrättyä eräpäivää velallisen sopimusrikkomuksen perusteella tai muun syyn johdosta, vanhentumisaika alkaa kulua, kun velka on eräännyttämistoimien johdosta erääntynyt.

Eräpäivä voi olla velallista sitovasti ennalta määrätty esimerkiksi kauppaa koskevassa sopimuksessa tai vaikkapa vuokrasopimuksessa.

Eräpäivä on kuitenkin velallista sitovasti ennalta määrätty myös siinä tilanteessa, jossa maksuajankohta määräytyy suoraan lain nojalla.

Näin on esimerkiksi asuinhuoneiston vuokrasopimuksen osalta siinä tilanteessa, että sopimusosapuolet eivät ole vuokrasopimuksessa eräpäivästä sopineet. Tällöin vuokra tulee maksaa kunkin kuukauden toisena päivänä.

Eräpäivästä ei ole sovittu

6 § puolestaan puhuu kauppahinnan vanhentumisajan alkamisesta siinä tapauksessa, että eräpäivästä ei ole sovittu osapuolten välillä:

Jollei kauppahinnan tai muun vastikkeen suorittamisen eräpäivää ole sitovasti ennalta määrätty, vanhentumisaika alkaa kulua, kun myyjä on luovuttanut kaupan kohteen ostajalle tai kun muu velkojana oleva sopijapuoli on täyttänyt oman suoritusvelvollisuutensa.

Tässä tapauksessa eräpäivästä ei ole siis osapuolten välillä sovittu ja vanhentumisajan alkaminen on kytketty siihen, kun velkojana oleva sopimusosapuoli on täyttänyt oman velvoitteensa. Vanhentumista ei ole nyt kytketty esimerkiksi siihen, milloin myyjänä toimiva osapuoli lähettää laskun.

Vahingonkorvaus tai muu hyvitys

7 § käsittää muun muassa vahingonkorvauksen tai muun hyvityksen vanhenemisajan:

Vahingonkorvauksen tai muun hyvityksen vanhentumisaika alkaa kulua:

1) sopimusrikkomukseen perustuvassa hyvityksessä siitä, kun ostaja on havainnut virheen tai puutteen kaupan kohteessa tai kun muu velkojana oleva sopijapuoli on havainnut virheellisyyden sopimuksen täyttämisessä taikka hänen olisi pitänyt se havaita;

2) asiamiehen, edustajan tai muun toimeksisaajan tekemään virheeseen tai laiminlyöntiin perustuvassa vahingonkorvauksessa siitä, kun toimeksisaaja on tehnyt tilityksen tai, jollei vahingonkorvauksen peruste käy ilmi tilityksen tiedoista, siitä kun päämies on havainnut virheen tai laiminlyönnin taikka hänen olisi pitänyt se havaita;

3) muuhun kuin sopimussuhteeseen perustuvassa vahingonkorvauksessa siitä, kun vahingonkärsijä on saanut tietää tai hänen olisi pitänyt tietää vahingosta ja siitä vastuussa olevasta; ja

4) perusteettoman edun palautuksessa siitä, kun vaatimuksen esittäjä on saanut tietää tai hänen olisi pitänyt tietää erehdyksessä tehdystä maksusta, sopimuksen pätemättömyydestä tai muusta edun palautuksen perustana olevasta tapahtumasta ja perusteettoman edun saajasta.

Vahingonkorvauksen tai muun 1 momentissa tarkoitetun velan vanhentuminen on kuitenkin katkaistava ennen kuin kymmenen vuotta on kulunut sopimusrikkomuksesta taikka vahinkoon johtaneesta tai edun palautuksen perustana olevasta tapahtumasta. Tämä määräaika ei kuitenkaan rajoita vahingonkärsijän oikeutta vaatia korvausta henkilö- tai ympäristövahingosta.

Rikoksesta johtuvaa velkaa ei katsota tämän tai muun lain nojalla vanhentuneeksi niin kauan kun rikosasiassa voidaan nostaa syyte tai kun rikosasian käsittely on vireillä tuomioistuimessa.

Tämän kyseisen pykälän mukaisissa tilanteissa on usein kyse sellaisista veloista, joista ei ole mahdollista etukäteen sopia edes mitään tiettyä eräpäivää.

Kolmen vuoden vanhentumisaika alkaakin kulua siitä, kun velkojalla on mahdollisuus esittää velalliselle maksuvaatimus.

Jos esimerkiksi vahingon ilmeneminen kuitenkin viivästyy tai vastuussa olevasta tahosta on pitkään epäselvyyttä, tällainen velka vanhentuu 10 vuodessa. Tämä tarkoittaa sitä, että jos esimerkiksi sopimusrikkomuksesta ehtii kulua yli 10 vuotta ilman, että mitään puutetta havaitaan, velka on jo vanhentunut. Tämä ei kuitenkaan koske henkilö- tai ympäristövahinkoa.

Rikoksista johtuvien velkojen vanhentumisesta puolestaan on säädetty edellä mainitun pykälän kolmannessa momentissa.

Velan vanhentuminen muissa tapauksissa

Sellaisissa tilanteissa (joita on kylläkin vähän), joissa velan vanhentumisaika ei ala kulua edellä mainittujen 5-7 pykälien nojalla, noudatetaan pykälää nro. 8:

Jos kysymys on toistaiseksi myönnetystä tai ehdollisesti syntyvästä velasta taikka muusta velasta, jonka vanhentumisajan alkamisajankohta ei määräydy 5–7 §:n nojalla, velka vanhentuu kymmenen vuoden kuluttua velvoitteen oikeusperusteen syntymisestä, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu.

Sen jälkeen kun velka on velkojan vaatimuksen tai muun syyn johdosta erääntynyt maksettavaksi, noudatetaan kuitenkin erääntymispäivästä laskettavaa kolmen vuoden vanhentumisaikaa.

Tällaisissa harvemmin esiin tulevissa tapauksissa sovellettavaksi tulee siis kymmenen vuoden vanhentumisaika. Kolmen vuoden vanhentumisaikaa sovelletaan kuitenkin, jos velka on erääntynyt.

Erityinen viiden vuoden vanhentumisaika

Edellä käsitellystä voidaan tehdä se päätelmä, että usein velan yleinen vanhentumisaika on kolme vuotta.

Vanhentumisaika voi kuitenkin olla myös viisi vuotta.

Tällöin on kyseessä tilanne, jossa velasta on annettu lainvoimaiseksi tullut tuomio tai muu ulosottoperuste, joka voidaan panna täytäntöön niin kuin lainvoimainen tuomio.

Lainvoimaisen tuomion jälkeen velan vanhentumisaika pitenee siis kolmesta vuodesta viiteen vuoteen. Sama sääntö koskee muitakin tuomioistuimen antamia päätöksiä. Säännöksellä on merkitystä erityisesti esimerkiksi silloin, kun velka on määrätty suoritettavaksi yksipuolisella tuomiolla.

Tällaisessa tilanteessa velkoja on siirtynyt velan perinnässä oikeudelliseen perintään. Oikeudellisesta perinnästä ja yksipuolisesta tuomiosta voit lukea lisää tämän blogin aiemmasta kirjoituksesta.

Nyt meillä on siis tiedossa, että velan vanhentuessa velallinen vapautuu maksusuorituksestaan ja että velan yleinen vanhentumisaika on kolme vuotta.

Miten velkoja voi siis välttää sen, että velallinen vapautuisi maksusuorituksestaan?

Lyhyesti sanottuna katkaisemalla velan vanhentumisen.

Velan vanhentuminen voidaan katkaista joko vapaamuotoisilla katkaisutoimilla tai sitten oikeudellisilla katkaisutoimilla.

Näitä tarkastellaan seuraavaksi.

Vapaamuotoiset katkaisutoimet

Vapaamuotoisia katkaisutoimia käytettäessä velkoja on tärkeää muistaa, että katkaisu tulisi tehdä aina niin, että se voidaan jälkikäteen todentaa ja että toinen osapuoli saa katkaisutoimesta tiedon. Toisin sanoen mikäli katkaisun tekemisestä tai tekemättä jättämisestä syntyy osapuolten välillä riita, tulee velkojan kyetä näyttämään toteen, milloin velan vanhentuminen on katkaistu.

Velan vanhentuminen katkeaa seuraavilla vapaamuotoisilla katkaisutoimilla:

1) osapuolet sopivat maksujen järjestelystä, vakuudesta tai muusta velan ehtojen muutoksesta taikka siitä, että vanhentuminen on katkaistu

Tällä ensimmäisellä perusteella tarkoitetaan sitä, että velasta tehdään osapuolten välillä jonkinlainen sopimus. Sopimus voi usein tarkoittaa esimerkiksi velan järjestelyä niin, että maksuaikaa pidennetään.

Maksuaikaa koskevan sopimuksen sisällöllä on kuitenkin hyvinkin suuri merkitys. Sopimus saattaa johtaa nimittäin siihen, että alkaa uusi vanhentumisaika tai sitten siihen, että vanhentumisaika kokonaan siirtyy alkamaan myöhemmästä ajankohdasta.

Mikäli sopimuksen sisältönä on esimerkiksi velan perinnän lykkääminen, sopimuksen seurauksena on vanhentumisajan katkaisu. Jos taas esimerkiksi laaditaan uusi maksuohjelma, uudesta eräpäivästä sopimisen tuloksena on vanhentumisajan kulumisen alkaminen vasta tuosta uudesta eräpäivästä.

2) velallinen suorittaa velkaa tai muutoin tunnustaa velan velkojalle

Toisessa tapauksessa velan vanhentuminen katkeaa, koska velallinen suorittaa velkaa velkojalle tai tunnustaa sen velkojalle muutoin.

Tämä koskee siis velallisen jokaista suoritusta, myös liian pientä tai viivästynyttä suoritusta.

Katkaisuvaikutuksen edellytyksenä on kuitenkin se, että velallinen tarkoittaa suorituksen velan maksuksi ja velkojan voidaan olettaa tuon tarkoituksen ymmärtäneen.

3) velkoja vaatii velalliselta suoritusta tai muutoin muistuttaa velallista velasta

Velan vanhentuminen katkeaa myös silloin, kun velkoja vaatii suoritusta tai muistuttaa velallista velan olemassaolosta.

Velkojan kannattaa tässä tapauksessa kuitenkin muistaa, että hänen tulee pystyä näyttämään toteen katkaisutoimen todella tapahtuneen.

Jokaisessa vapaamuotoisessa katkaisutoimessa tulisi vielä muistaa se, että niissä kussakin velka tulee yksilöidä. Se, mikä riittää velan yksilöinniksi, ratkaistaan yksittäistapauksittain. Katkaisutoimesta tulisi siis ilmetä, mihin velkaan katkaisutoimi kohdistuu.

Oikeudelliset katkaisutoimet

Oikeudellisia katkaisutoimia ovat puolestaan seuraavat:

1) velkoja panee vireille saatavaa koskevan kanteen velallista vastaan tai esittää saatavaa koskevan vaatimuksen tuomioistuimessa, kuluttajariitalautakunnassa tai laissa säädetyssä muussa toimielimessä tai menettelyssä, jossa voidaan antaa ratkaisu tai ratkaisusuositus, taikka toimielimessä, joka on kuluttajariitojen vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/11/EU 20 artiklan 2 kohdan mukaisesti ilmoitettu Euroopan komissiolle

Tämä ensimmäinen kohta säätää tuomioistuimessa tehtävistä katkaisutoimista.Tuomioistuin voi olla niin yleinen kuin erityistuomioistuin oikeusasteeseen katsomatta. Kanne puolestaan saadaan vireille toimittamalla haastehakemus tuomioistuimen kansliaan.

Oikeudellisesta perinnästä vuokrasaatavien osalta voit lukea enemmän täältä.

2) velkoja ilmoittaa saatavan velallista koskevan julkisen haasteen johdosta taikka velallisen konkurssissa tai muussa maksukyvyttömyysmenettelyssä tai kun velka muutoin otetaan huomioon menettelyn yhteydessä

Toiseksi katkaisukeinona voi olla saatavan ilmoittaminen sellaisessa menettelyssä, joka koskee velallisen kaikkia velkoja, kuten esimerkiksi konkurssissa tai yksityishenkilön velkajärjestelyssä.

3) velkoja panee vireille ulosottoasian tai jos velka muutoin otetaan huomioon ulosottomenettelyssä

Kolmanneksi vanhentumisen katkaisee ulosottoasian vireillepano. Tätä varten velkoja tarvitsee pääsääntöisesti ulosottoperustetta.

Ulosottoperusteesta käy esimerkiksi tuomioistuimen velkojan eduksi antama yksipuolinen tuomio. Ulosottoperinnästä voit lukea lisää täältä.

4) saatava otetaan käsiteltäväksi tuomioistuinsovittelussa tai sellaisessa sovittelumenettelyssä, jossa tehty sovinto voidaan vahvistaa täytäntöönpanokelpoiseksi siten kuin riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa annetussa laissa säädetään

Viimeinen oikeudellinen katkaisutoimi liittyy sovintoon, joka käsitellään tuomioistuinsovittelussa tai sellaisessa sovintomenettelyssä, jonka mukainen sovinto voidaan vahvistaa täytäntöönpanokelpoiseksi.

Velan vapaamuotoisilla ja oikeudellisilla katkaisutoimilla saadaan siis velan vanhentuminen katkaistua. Tarkoittaako tämä sitä, ettei luonnollisen henkilön velka koskaan lopullisesti vanhene?

Ei tarkoita.

Laissa velan vanhentumisesta on olemassa määräajat, jonka mukaan velka jonain päivänä vanhenee lopullisesti, kun on kyse sopimukseen perustuvasta velasta.

Tarkastellaan näitä määräaikoja seuraavaksi.

Velan lopullinen vanhentuminen

Velan lopulliselle vanhentumiselle sovellettavaa määräaikaa sovelletaan riippumatta siitä, onko saatavalle ulosottoperuste vai ei.

Milloin velka siis lopullisesti vanhenee?

Lain velan vanhentumisesta 13 a § mukaan:

Luonnollisen henkilön sopimukseen perustuva rahavelka vanhentuu viimeistään, kun 20 vuotta on kulunut velan erääntymisestä. Jos velkoja on luonnollinen henkilö, vanhentumisaika on 25 vuotta. Tässä tarkoitettua vanhentumisaikaa ei voida katkaista.

Lopullista vanhentumisaikaa ei voida siis katkaista ja velan vanhentumisaika on 20 tai 25 vuotta siitä riippuen, kuka toimii velkojana.

Vaikka laissa velan vanhentumisesta on omat määräaikansa velan vanhentumiselle, ei ulosottokaaren sääntelyä sovi kuitenkaan unohtaa.

Ulosottokaaren mukaan nimittäin:

Saatava vanhentuu, kun ulosottoperusteen määräaika kuluu umpeen. Saatavasta on sen jälkeen voimassa, mitä vanhentuneesta velasta säädetään velan vanhentumisesta annetussa laissa

Ulosottoperusteella tarkoitetaan esimerkiksi yksipuolista tuomiota, jossa henkilölle on asetettu maksuvelvoite.

Ulosottoperusteen määräaika puolestaan kuluu ulosottokaaren mukaan umpeen seuraavanlaisesti:

Tässä laissa tarkoitettu ulosottoperuste, jossa luonnolliselle henkilölle on asetettu maksuvelvoite, on täytäntöönpanokelpoinen 15 vuoden ajan (ulosottoperusteen määräaika). Määräaika on 20 vuotta, jos ulosottoperusteessa tarkoitettu velkoja on luonnollinen henkilö tai jos korvaussaatava perustuu rikokseen, josta velallinen on tuomittu vankeuteen, valvontarangaistukseen tai yhdyskuntapalveluun.

Näistä kahdesta lain velan vanhentumisesta ja ulosottokaaren mukaisesta vanhentumisajasta määräävä on se, kumpi kuluu ensiksi umpeen.

velan-vanhentuminen-prosessina

Lopuksi voidaan todeta, että velkojan passiivisuuden vuoksi velka voi vanhentua jo paljon aiemmin kuin se lain mukaan lopullisesti vanhenisi ilman passiivisuutta. Tämän vuoksi velkojan on hyvä pyrkiä katkaisutoimin varmistamaan, ettei velka vanhene ennen aikojaan. Lopullista vanhentumista velkojakaan ei kuitenkaan pysty estämään.

Kirjoittaja on eLakitoimiston perustaja Niko Laukkonen, joka on valmistunut oikeustieteen maisteriksi Helsingin yliopistosta. Valmistumisensa jälkeen Niko on saanut luvan toimia myös kiinteistön- ja vuokrahuoneiston välittäjänä sekä luvan saaneena oikeudenkäyntiavustajana.

velan vanhentuminen